Print
Show current content as RSS feed

Kissapuu Cat Tree Blog (Finnish)

 

 

 


1 - 10 of 24 results
Published on by

¡AY CARAMBA! ELÄMÄÄ LÖYTÖKISSAN KANSSA

Kouvolalainen navettakissa päätyi HESYn hoiviin, kun paikallisen toimijan tilat eivät riittäneet koko kissaperheelle. Sähäkästä teinistä kasvoi tuuheaturkkinen kissaneiti, joka löysi rakastavan loppuelämän kodin, sai oman ihmisen ja kissaystäviä. Iän karttuessa Caramba-kissa on kokenut monenlaista kotikissan elämään kuuluvaa: riemuja, suruja ja sairauksiakin.

Kissapuu blogi_kissapuu blog

Caramba, lempinimeltään Cara, oli löytynyt Kouvolasta navetasta emonsa ja kahden sisaruksen kanssa marraskuussa 2009. Pennut alkoivat olla jo luovutusikäisiä ja Kouvolan seudun eläinsuojeluyhdistyksen tiloihin mahtuivat tuolloin vain sisarukset ja emo, joten Cara matkusti pääkaupunkiseudulle, Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin.

Alkusähinöitä

HESYllä hoitajat joutuivat alkuun käsittelemään Caraa nahkahanskoilla, koska hän oli aika äkäinen – ja ihmekö tuo, kun erotettiin perheestä ja tuotiin vieraaseen paikkaan! Cara oli seitsemän kuukauden ikäinen, kun hän muutti meille. Cara oli ollut neljä kuukautta HESYllä ja oli sinä aikana tottunut jo ihmisen käsittelyyn, mutta oli silti vielä arka ja pelokas. Minusta hän oli aivan ihana pieni karvapallo.

Kissaystäviä

Cara muutti uuteen kotiin, jossa oli entuudestaan kaksi kissaa, 10-vuotias Alma ja 12-vuotias Nelli. Cara-raukka nukkui ensimmäisen yönsä kissojen hiekkalaatikossa, ja aluksi uudet kissatuttavat pelottivat häntä kovasti. Vähitellen kolmikko tutustui ja heistä tuli ylimmät ystävät.

Seniorikissat Alma ja Nelli opettivat Caralle, miten metsästetään kärpäsiä parvekkeella. Oli hauska seurata kolmikon yhteiseloa. Iltaisin kolmikko viihdytti itseään ja meitä ihmisiä juoksemalla peräkkäin rallia pitkin asuntoa.

Elämä muuttuu

Caran ollessa 3-vuotias Alma-kissa kuoli munuaisten vajaatoimintaa. Karvakamun menetys on kova paikka ihmisille, mutta sitä se oli Caralle ja Nellillekin: he olivat alkuun masentuneita ja ikävöivät selvästi Alma-kissaa, joka ei enää heidän luokseen saapunut.

Cara ja Nelli jäivät sitten kahdestaan, mutta vuoden päästä Alman kuolemasta kotiin muutti uusi kissakaveri, Vili. Vili oli reilun vuoden ikäinen saapuessaan Caran & Nellin elämään. Alkuun oli sähinää ja sihinää, sillä eihän tänne noin vain marssita ottamaan Alman paikkaa. Mutta niin vain alkoi uudenkin kolmikon yhteiselo sujua ajan kanssa oikein mukavasti.

Meillä oli taas kolme kissa metsästämässä kärpäsiä parvekkeella, katselemassa parvekelasien takaa lintuja ja juoksemassa iltarallia. Nelli oli nuoremmille Caralle ja Vilille kuin emo ja pesi heitä iltaisin.

kissapuu kissan kilpirauhassairaudet

Kolmikosta kaksikoksi

Cara oli 7-vuotias, kun Nelli-kissa kuoli 19-vuotiaana. Nivelrikko äityi niin pahaksi, että Nelli lähti kissojen taivaaseen Alman luokse. Se oli todella kova pala Caralle ja Vilille. Vielä tänäkin päivänä, kun rappukäytävästä kuuluu kissan maukumista, joka muistuttaa Nellin ääntä, he menevät oven taakse odottelemaan, josko Nelli tulisi kotiin.

Nyt on kulunut viisi vuotta Nellin kuolemasta. Cara ja Vili ovat parhaat ystävät, jotka touhuavat yhdessä. He ovat jo molemmat senioreita: Vili on 9-vuotias ja Cara 12-vuotias.

Seniorielämää

Kuten jokaisen seniorikissan pitäisi, Cara ja Vili käyvät terveystarkastuksessa vuosittain. Viimeisimmällä käynnillä Vili on ihan terve, mutta häneltä piti poistaa kaksi kipeätä hammasta – melko tavanomainen operaatio seniorikissoilla.

Caran verikokeista huomattiin, että hän sairastaa kilpirauhasen liikatoimintaa ja hän sai lääkityksen siihen. Ennen lääkitys oli tarjolla vain pillerimuodossa, mutta onneksi lääkkeet saa nykyään myös nestemäisenä. Caralle on huomattavasti helpompi antaa lääkkeet nesteenä.

Cara saa alkuun lääkkeen aamuin ja illoin, ja kontrollikäynnillä tarkastellaan, miten lääkitys on alkanut tehota. Lääkitys voidaan kontrollin jälkeen mahdollisesti puolittaa niin, että Cara saisi sen vain kerran päivässä. Kun lääkitys on saatu tasapainoon, on vuorossa jokavuotinen hammashoito, eli hammaskivenpoisto ja hammasröntgen, jossa näkee hampaiden kunnon paremmin juuria myöten.

kissapuu kun kissa sairastuu

______________________________________________

KUN LEMMIKKI SAIRASTUU

Jokaisen lemmikkieläimen ottajan on varauduttava siihen, että jossakin vaiheessa edessä on tilanne, että lemmikki sairastuu.

Jotkut lemmikit sairastuvat jo nuorina, mutta yleensä viimeistään seniori-ikä tuo mukanaan myös erilaisia vaivoja. Sairaudet voivat olla alussa oireettomia, joten lemmikin omistaja ei tule välttämättä edes ajatelleeksi, että hänen lemmikkinsä voisi olla sairas. Suurin osa vaivoista paljastuu kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun lemmikki viedään tutkittavaksi eläinlääkäriin. Tästä syystä säännölliset eläinlääkärikäynnit ovat tärkeitä.

Etenkin vakavampi sairaus toisinaan yllättää eläimen omistajan, joka saattaa pohtia sitä, miksi juuri hänen lemmikkinsä on sairas ja mitkä ovat hoitomahdollisuudet. Tässä vaiheessa on hyvä keskustella eläinlääkärin kanssa elinajasta ja elämänlaadusta. Lääkityksen avulla monet sairaudet pysyvät hallinnassa ja lemmikin elämänlaatu hyvänä. Ruokavaliollakin voidaan hidastaa sairauksien etenemistä ja saada jopa vuosia lisäaikaa. Myös leikkaukset ovat yksi hoitovaihtoehto.

HAASTEET

Arki voi olla sairastuneen lemmikin kanssa haastavaa. Jos sairautta hoidetaan lääkkein, saattaa lääkitseminen osoittautua hankalaksi. Pillerin antaminen kissalle on klassinen erimerkki! Onneksi nykyään suuri osa lääkkeistä on saatavilla myös nestemäisinä.

On myös tärkeätä muistaa, että lääkitys on annettava eläimelle joka päivä samaan aikaan ja joskus jopa aamuin illoin. Omat aikataulut pitää sovittaa sairaan lemmikin hoidon mukaisiksi: lääkityksestä ei voi luistaa.

Lemmikkieläimen vointia on seurattava. On varmistettava, että eläin syö, juo ja tekee tarpeensa, eli perusasioiden on oltava kunnossa. Jos esimerkiksi kissa on syömättä yhdenkin vuorokauden, sen maksa alkaa vaurioitua. Juominenkin on tärkeää, ettei eläimen elimistö pääse kuivumaan. Lemmikin suoliston toimintaa on hyvä seurata ja ylös kannattaa kirjata niin löysä ja kova uloste kuin ummetuskin. Myös lemmikin painoa ja turkin kuntoa on seurattava.

_______________________________________________________

KILPIRAUHASEN LIIKATOIMINTA

Kilpirauhasen liikatoiminta on yleinen seniorikissojen sairaus. Kilpirauhasen liikatoiminnan taustasyy on vielä suurelta osin tuntematon.

Kissan kilpirauhasen tuottama tyroksiini säätelee kissan aineenvaihduntaa. Kilpirauhasen liikatoiminta johtaa hormoniepätasapainoon, joka saa kissan elintoiminnot kiihtymään. Hoitamaton kilpirauhasen liikatoiminta voi johtaa kissan sydänlihassairauteen, joka johtaa sydämen vajaatoimintaan.

 

KILPIRAUHASEN LIIKATOIMINNAN OIREET:

Painon putoaminen

Lisääntynyt juominen

Lisääntynyt ruokahalu

Ihon ja turkin huono kunto

Yliaktiivisuus

Ripuli ja/tai oksentelu

 

HOITOVAIHTOEHDOT:

Erityisruokavalio

Päivittäinen lääkitys

Hoito radioaktiivisella jodilla

Leikkaus

 

Teksti ja kuvat: Heidi Dahlman

 

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu HESY ry:n jäsenlehdessä 1/2022

Read entire post
Published on by

SULOISIA TASSUNJÄLKIÄ HOIVAKODISSA

Muistisairas isäni siirtyi asumaan hoivakotiin syksyllä 2018. Sitä ennen isä oli ehtinyt olla palvelukeskuksen asunnossa edellisestä syksystä saakka, mutta hän ei enää pärjännyt ilman ympärivuorokautista hoivaa. Olin käynyt jo pitkään isän luona kylässä kissani Sulon kanssa  - ensin isän kotona Pispalassa ja sitten palvelukeskuksessa. Sulo on matkannut kyläreissuille pyörän korissa ja sylissäni bussilla, tyttäreni synnyttyä kisu teki reissut vaunujen ja myöhemmin rattaiden alatasolla sekä auton kyydissä.

Isäni oli aina hyvin eläinrakas, ja Sulon vierailut piristivät kovasti. Alzheimer eteni hitaasti, mutta vääjäämättömästi. Muisti pätki yhä enemmän eikä isä aina edes muistanut keitä minä, äitini ja tyttäreni olimme. Joskus hän luuli tytärtäni minuksi. Isä eli paljon menneissä vuosissa ja olin hänelle vielä pikkutyttö. Alzheimer teki myös sen, että isä oli usein omissa maailmoissaan eikä jaksanut oikein osallistua keskusteluun. Mutta se oli varmaa, että heti Sulon ilmestyessä näköpiiriin isä kiinnitti huomion kissaan. Hän alkoi jutella Sulolle ja yritti rapsutella tätä, kun Sulo kulki pyörätuolin ympärillä. Sulo oli mitä parhainta virikettä!

Isae_rapsuttelee_Suloa_300x400. Isä rapsuttaa Suloa.

Hoivakoti ja muistisairaiden osasto oli isälle erinomainen paikka asua. Isästä pidettiin hyvää huolta ja arjessa oli paljon huumoria mukana. Osastolla otettiin Sulon vierailut innokkaasti vastaan, ja kävimme kylässä viikoittain. Hoitajissa on monia eläinrakkaita, ja etenkin isän omahoitajana toiminut Anu otti Sulon omakseen. Hoitajat olisivat pitäneet Sulon osastolla vaikka pidemmänkin aikaa.

Sulo oli aluksi kiinni valjaissa, mutta kisulla oli niin valtava into päästä nuuskimaan paikkoja, että lopulta Sulo sai kulkea vapaana. Kisu meni häntä pystyssä pitkin käytäviä, välillä naukuen ja välillä lattialla autuaasti kieriskellen ja venytellen. Sulo nuuski retkillään kaikki kaapit ja niiden aluset, livahti hoitajien huviksi heidän toimistoon ja kahvihuoneeseen, pääsi pari kertaa pujahtamaan lääkehuoneeseen ja änkesi itsensä ovenraoista asukkaiden huoneisiin. Muutamia kertoja jouduin hakemaan kisun pois erään rouvan sohvan alta, se oli erityisen mieluisa lepopaikka Sulolle. Reviirin tarkastuksen jälkeen Sulo asettui usein oleskelutilan tuolille mukavasti lepäämään ja katsomaan televisiota asukkaiden kanssa tai seuraamaan tyttäreni leikkejä. Joskus isäni oli väsynyt ja oli huoneessaan vuoteessa vierailumme aikana. Silloin nostin Sulon isän viereen ja hän sai rapsutella kisun pehmeää turkkia.

Kaeytaevaellae_on_kivaa_piehtaroida_300x400. Käytävällä on kiva piehtaroida.

Sulon vierailut piristivät paitsi isää ja hoitajia, myös hoivakodin muita asukkaita. Moni asukas liikkuu pyörätuolilla, ja nostin Sulon ylemmäs, jotta mummut ja papat pääsivät silittämään kisua. Eräs rouva liikuttui aina kovasti saadessaan paijata Suloa. Hänellä oli ollut oma kissa, joka oli kovin rakas. Joskus hoitajat kaappasivat Sulon syliinsä ja kävivät näyttämässä pörröistä kyläilijää vuoteissaan lepääville asukkaille.

Kävimme porukalla usein myös lounaalla hoivakodin alakerroksen ravintolassa. Kuljetin isää pyörätuolissa ja Sulo tepasteli hihnassa joukon johtajana – lippu pystyssä tietenkin. Ravintolassa Sulo makoili pöydän likellä. Sielläkin Sulo herätti paljon ihastusta ja hilpeyttä. Moni asukas ja vierailija tuli juttelemaan ja Sulo nautti huomiosta ja silittelystä. Välillä Sulo olisi mieluummin mennyt seuramieheksi naapuripöytiin kuin ollut oman porukan kesken.

Sulo,_hoitajien_lellikki_300x400 Sulo, hoitajien lellikki.

Korona-aika muutti vierailuja eikä osastolle tai ravintolaan valitettavasti enää päässyt. Pahimman vaiheen laannuttua hoivakodin pohjakerrokseen järjestettiin iso tapaamishuone, jonne omaiset saivat varata vierailuaikoja. Sulo viihtyi sielläkin erinomaisesti. Huone oli tilava ja siellä oli paljon mielenkiintoisia hyllyjä ja tasoja tutkia. Nojatuoleilla kelpasi lepäillä tai kiipeillä selkänojilla, ja väsähtäessään tutkimusmatkailuun Sulo meni päiväunille kirjahyllyyn virsikirjojen viereen. Pois lähdettäessä Sulo sai aina uusia ystäviä, kun käytävällä liikkui asukkaita rollaattoreineen ja he pysähtyivät juttusille nähdessään kissan. Useimmiten Suloa luultiin ensin koiraksi, kun hihnassa liikkuva kissa oli niin erikoinen näky.

Viime kevään edetessä tapaamisia sai onneksi järjestää jälleen osastolla, mutta vain asukkaiden omissa huoneissa. Sulon piti olla hinnassa kiinni, kun muutenhan kisu olisi mennyt ties minne ja minä perässä. Sulo oli tottunut vaeltelemaan siellä sun täällä, joten kiinnipito tietenkin harmitti. Sulo päivysti hihnan päässä huoneen ovella käytävällä, seurasi rollaattoriliikennettä ja protestoi kiinnioloaan välillä naukumalla. Toivoin, että korona-aika helpottaisi ja pääsisimme taas vapaasti kulkemaan.

Tapaamishuoneessa_porukalla_300x400 Tapaamishuoneessa porukalla.

Tuli kesä ja juhannuksen vietto oli alkamassa. Olimme suunnitelleet menevämme isää katsomaan porukalla juhannuspäivänä. Isällä oli ollut ruokahaluttomuutta jo joitakin päiviä, mutta en ollut suhtautunut siihen vakavasti. Olimme nähneet vasta muutamia päiviä sitten, ja tuolloin isä jaksoi syödä lähes koko keittolautasellisen avustuksellani. Juhannusaaton iltana sain soiton hoivakodista. Isä oli ollut tiedottomana koko iltapäivän ja hoitaja suositteli, että tulisin paikalle. Isä oli vain hetkittäin hereillä ja yritti jotain puhuakin, mutta se oli vaikeaa. Olin koko illan isän luona ja jäin yöksi sängyn viereen pedatulle patjalle. Aamulla oli toivoa ilmassa: jos antibiootti ja lisähappi auttaisivat. Kipulääkkeen ansiosta kipuja ei onneksi ollut. Aamupäivällä minun piti lähteä käymään kotona. Ennen lähtöäni taputtelin isää olkapäälle ja kerroin, että tulemme iltapäivällä katsomaan häntä jälleen äidin, tytön ja Sulon kanssa. Sitä retkeä ei koskaan tullut.

Laitoin kotona juuri lounasta, kun hoitaja soitti ja kertoi suru-uutisen. Isä oli kuollut. Hän oli vain lakannut hengittämästä. Itkimme puhelimessa yhdessä. Kaikki oli lopulta tapahtunut niin nopeasti ja yllättäen. Ulkona paistoi aurinko ja koivunlehdet hehkuivat kirkkaanvihreinä. Oli keskikesän juhla ja sinivalkoiset liput liehuivat juhannuspäivän kunniaksi. Isä sai mitä kauneimman ja arvokkaimman kuolinpäivän.

Isä oli kuollessaan 91-vuotias. Hän saavutti pitkän elämän, millä lohdutan itseäni surun keskellä. Mutta minulla on yhä valtava ikävä isää ja meidän hauskoja vierailuja Sulon kanssa. Elämästä ja arjesta puuttuu valtavan ison palanen. On outo olo, kun emme enää lähdekään joka viikkoiselle kyläilylle. Itku tuli myös, kun valitsin valokuvia tätä juttua varten. Haluan käydä vielä joku päivä isän osastolla Sulon kanssa ja viedä samalla tämän Birma-lehden muistoksi hoivakodin ihanille hoitajille.

Muistisairaudesta huolimatta ihmisen elämä on arvokasta ja sitä pitää vaalia loppuun asti. Se, ettei ihminen enää muista, ei tarkoita, etteikö hän olisi olemassa tai etteikö hänelle kannattaisi jutella ja pitää osana omaa arkea. Muistisairaan elämä on erilaista kuin terveen ihmisen elämä, mutta se ei välttämättä ole surkeaa tai huonoa. Itse koen, että isällä oli hyvä olla myös viimeiset vuodet.

Minusta olisi mahtavaa, jos monet muutkin kilttien ja rohkeiden lemmikkien omistajat veisivät lemmikkejään hoivakoteihin. Eläimillä on valtava voima luoda ympärille rakkautta, lämpöä, hellyyttä ja huumoria sekä herättää iloisia muistoja. Sulo jätti suloiset tassunjäljet Tammenlehvän käytäville ja isäni, hoitajien ja asukkaiden sydämiin.


Teksti & kuvat: Katja Villemonteix

Sulon mami

 

Alkuperäinen teksti on julkaistu Pyhä Birma-jäsenlehdessä 4/2021

Read entire post
Published on by

KISSANÄYTTELYPÄIVÄN KULKU

Olet jännän äärellä, seisot näyttelyhallin parkkipaikalla ja keräät tarvittavat tavarat mukaasi. Tänään olisi ensimmäinen kissanäyttelypäiväsi karvaisen kaverisi kanssa.

Keräät seuraavat tavarat auton tavaratilasta:

Kissan rekisterikirja/passi

Näyttelyn vahvistuskirje (nyk. sähköinen)

Näyttelyhäkki tai verhot näyttelyhäkkiin

Hiekkalaatikko ja hiekkalapio sekä muutama pussi

Vesi- ja ruokakupit, ruokaa kissalle

Käsidesi ja desinfiointiaine

Harjat ja kammat

Kissa kuljetusboksissaan

Sitten vain rohkeasti kohti sisäänkäyntiä. Kissanäyttelyn ovella on yleensä henkilöitä, jotka tarkistavat rokotukset. Seuraavaksi sinut ohjataan eläinlääkärin tarkastukseen ja/tai ilmoittautumaan. Jos pääset eläinlääkärin tarkastukseen, eläinlääkäri pyytää nostamaan kissan pöydälle. Eläinlääkäri tarkistaa kissan yleiskunnon, silmät, korvat, hampaat ja peräpään. Eläinlääkärin pöydällä otetaan satunnaisesti myös sienitesti. Tulos tulee n. 2-3 vkon kuluttua postissa kissan omistajalle. Kun kaikki on tarkastuksessa kunnossa, pääset jatkamaan matkaa ilmoittautumiseen.

Tämän jälkeen lähdetään etsimään häkkipaikkaa, mihin leiri pystytetään näyttelyiden ajaksi. Monet näyttelyiden rivit on organisoitu kategorioittain. Jostain välistä löytyy kategorian II kissat, mihin myös neva masqueradet ja siperiankissat kuuluvat. Joskus häkkipaikat on valmiiksi numeroitu. Joskus taas häkkipaikan saa valita itse.

Oma häkki kasataan sille varattuun paikkaan. Muistathan, että yhden kissan häkin koko ei saa ylittää 65x65x65cm. Jos sinulla on tuplahäkki (esim. tuplasturdi), siihen saa majoittaa 2-3 kissaa. Jos sinulla on kankaisen häkin sijasta verhot, niin näyttelyn järjestäjä on laittanut paikallesi valmiin metallihäkin. Häkkiin lisätään vielä hiekkalaatikko ja nyt voi kissa asettua mukavasti omaan majaansa.

heliholma_300x329  

FI*Pikku-Priin Elite Queen näyttelyssä Heli Holman käsissä

Tässä vaiheessa voit vähän jo hengähtää ja käydä vaikkapa kahvilla. Olethan hyvissä ajoin jo tullut paikalle ja arvostelut alkavat vasta vähän ajan päästä. Kahvitauon jälkeen seuraavaksi onkin hyvä käydä tarkistamassa arvostelevan tuomarin sijainti ja paljonko kissoja on ennen oman kissan arvostelua. Sitten vain odotellaan ja seurataan arvosteluja, ihastellaan kilpakumppanien kissoja ja käydään välillä tarkistamassa oman kissan vointi häkissä. Ja tietenkin jännitetään.

Omaa kissaa kannattaa mennä valmistelemaan siinä vaiheessa, kun vielä 2-3 kissaa on vuorossa ennen omaa kissaasi. Kasvattajalta kannattaa kysyä neuvoa turkinlaittoon sekä myös jo ennen näyttelyä tapahtuvaan kissan pesuun. Mitä paremmin pohjatyö on tehty kotona, sen helpompi kissa on viimeistellä ennen arvostelua. Kasvattaja auttaa mielellään kissan valmistelussa arvostelua varten ja mahdollisissa turkkiin liittyvissä ongelmissa. Jos kasvattaja ei ole paikalla, apua rodun piiristä löytyy aina, yksin ei tarvitse tuskailla.

Viimein kissa on puunattu ja valmis arvosteltavaksi. Tuomarin pöydällä on enää yksi kissa ennen kissaa. Siispä kissan kanssa tuomaripöydän lähelle luo omaa vuoroa odottamaan. Kädet hikoaa, sydän pamppailee ja jännittää. Tämä on ihan ok ja nyt ei muuta kuin iso sisäänhengitys, rauhoittuminen. Näin ei jännitys siirry kissaan. Nostat kissan käsivarsille näyttelyasentoon ja odotat vuoroasi.

Seuraavaksi tuomari pyytääkin sinut pöydän ääreen.  Tuomari tutkii ja katselee kissaa. Näyttelykissan on oltava hyvin käsiteltävissä. Aikansa tutkittuaan kissaa, hän kirjoittaa arvostelunsa arvostelusetelille. Yleensä periaatteena on, että tuomarin kanssa ei juuri keskustella. Tuomari saattaa kyllä kertoa sinulle, mitä mieltä hän on kissastasi. Jos samaan väriryhmään kuuluu yli 3 kissaa, valitsee tuomari myös Värin parhaan kissan näiden joukosta. Kun tuomari on arvostellut kaikki saman  kategorian kissat, hän kertoo assistentille, mitkä kissat hän haluaa saapuvaksi TP (eli Tuomarin paras) -valintaan. Tuomarin paras -valinnoissa tuomari valitsee saman kategorian kissoista parhaan aikuisen uroksen, parhaan naaraan, parhaan kastraattiuroksen ja -naaraan sekä parhaan nuoren (7-10 kk) ja parhaan pennun (4-7 kk) sekä mahdollisesti parhaan veteraanin.

Kissasi kuuluu tässä näyttelyssä pentuluokkaan. Tällä kertaa TP-valinnoissa on mukana maine coon-pentu, norjalaisen metsäkissanpentu sekä siperiankissanpentu ja oma pentusi, neva masquerade. Tuomarin käy vielä kaikki valintaan osallistuvat kissat läpi ja kertoo niiden hyvät ja huonot puolet. Tällä kertaa tuomari valitsee sinun pentusi ”Tuomarin parhaaksi”. Tämän jälkeen jäädään odottamaan loppupaneelin alkua.

Naeyttelykuva_450x300

FI*SoulSibster's BeLoved Best in Show-paneelissa assistentin esitettävänä (Kuvaaja: Fredrik Åkesson)

Paneeli alkaa vasta, kun kaikki tuomarit ovat saaneet arvostelunsa valmiiksi. Kaksipäiväisissä näyttelyissä molempina päivinä on oma paneeli. Loppupaneelissa on kaikkien tuomareiden parhaat kissat. Jokaisessa kategoriassa käydään oma Best in Show-paneeli. Kategorioiden järjestys vaihtelee näyttelyissä, mutta se ilmoitetaan aina ennen paneelin alkua. Jokaisen kategorian sisällä valitaan kategorian paras aikuinen uros, naaras, kastraattiuros ja -naaras, nuori ja pentu. Paneeli voi olla, joko häkitön paneeli tai häkillinen. Häkillisessä paneelissa kissat viedään ennen omaa vuoroa häkkiin odottamaan (häkissä oman kissan numero) ja assistentti vie kissan paneelikehään, kun taas häkittömässä paneelissa omistaja vie kissan valmistelualueelle suoraan assistentille ja assistentti ottaa kissan paneeliin esitettäväksi.

Paneeli alkaa. Ensin on vuorossa kategorian 1 kissat. Sen jälkeen paneeli etenee omaan tahtiin ja kohta tuleekin II kategorian vuoro. Ensin on valittu paras uros, naaras jne ja vihdoin on pentujen vuoro. Kissasi on puunattu viimeisen päälle ja viet sen assistentille valmistelualueelle. Nyt et voi enää muuta kuin tulla kehän ulkopuolelle ja jännittää. Paneelissa on tällä kertaa 5 kategorian 2 pentua. Kaikki kyseistä kategoriaa tuomaroineet tuomarit kiertävät kaikki kissat lävitse ja siirtyvät sen jälkeen kirjoittamaan valitsemansa pennun numeron äänestyslapulle. Tällä kertaa kaikki tuomarin äänet menivät american curl-pennulle.

Nyt on ensimmäinen näyttelypäivä osaltasi taputeltu kasaan. Nyt vain kissa mukaan ja kohti hotellia, illalla kissakavereiden kanssa syömään ja keräämään voimia sunnuntain näyttelyyn.

Naeyttelykuva2_300x386

Sof`ja Nevskaja Radost tuomarin tarkastelussa näyttelyssä

Näyttelyihin liittyvää tarkempaa tietoa: https://www.kissaliitto.fi/nayttelyt/kissanayttely

Tulevat näyttelyt: https://www.kissaliitto.fi/nayttelyt/nayttelylista

Teksti: Minna Böckerman

Artikkeli on alunperin julkaisu lehdessä Siperialainen jäsenlehti 2/2020

Read entire post
Published on by

MATTIKATIN MATKASSA

Mattiulko2_reduced Mattiulko3_1_reduced

Matti FI* RockyHill´s Natchez muutti meille helmikuussa 2021. Olimme jo pitkään halunneet kissan perheenjäseneksemme ja pohdinnan jälkeen päädyimme norjalaiseen metsäkissaan. Minulla on ollut maatiaiskissa Hemuli, joka nukkui pois 22-vuotiaana ja useamman kissattoman vuoden jälkeen kissakuume oli jo kova. Meille oli selvää jo ennen Matin muuttoa, että haluamme retkeillä ja matkailla hänen kanssaan, jos hän ei koe sitä epämiellyttäväksi. Puolen vuoden aikana olemmekin nähneet ja touhuilleet porukalla vaikka mitä!

Matin muutettua meille aloimme parin päivän jälkeen totuttamaan häntä valjaisiin. Ensin valjaat olivat muutaman päivän lattialla tutkittavana ja sitten harjoittelimme valjaiden kanssa olemista sisällä. Se sujuikin niin hyvin, että siirryimme ulos tutkimaan maailmaa. Nykyään Matti juoksee ovelle – kotona, mökillä tai reissussa – kun näkee valjaat. Ulkoilemme Matin kanssa lähes joka päivä, hän on siis erittäin innokas ulkoilija. Talvella ja keväällä kävimme retkeilemässä luontopoluilla. Kävimme Matin kanssa ensimmäisellä kunnon retkellä Leivonmäen kansallispuistossa maaliskuussa. Siellä on kivoja lyhyitä reittejä, jotka sopivat hyvin kissan kanssa kuljettavaksi. Tosin aukealla suolla oli niin kova tuuli, että Mattia pelotti ja hän siirtyi suon yli turvallisesti repussa. Ja reppu onkin kätevä, jos tulee väsy tai pelottava tilanne, siellä on turvallista matkustaa. Jos on Keski-Suomessa päin, niin kannattaa käydä Konneveden ja Hankasalmen rajamailla Häähninmäellä. Korkealta Häähninmäen tuvalta avautuu komeat maisemat, ihmeteltävää riittää kissalle ja palvelijalle. Kesällä emme retkeilleet kovien helteiden vuoksi. Matti ulkoili iltaisin mökillä sekä kotipihassa lähinnä makaillen ja tarkkaillen menoa.

Mattiravintola_reduced Mattisaaristo2_reduced

Matti kulkee meidän mukana lähes kaikkialle. Matkustelu ja liikkuminen täytyy toki tehdä tassukansalaisen ehdoilla ja matkalla päiviä ei kannata aikatauluttaa kovin tiiviiksi. Matti syö enimmäkseen raakaruokaa ja alammekin lisäämään teollisen ruoan määrää muutama päivä ennen reissua, että ei tule niin kovaa järkytystä ruokavalion muutoksesta. Pakastimet kun ovat harvinaista herkkua retkillä. Kun lähdemme porukalla reissuun ja edessä on useampi tunti autossa matkustusta, emme lähde kotoa tai jatka matkaa ennen kuin Matti on syönyt ja käynyt vessassa. Hän ei ole toistaiseksi suostunut asioimaan vessassaan sen ollessa auton takakontissa eli Matti haluaa vessarauhan! Matkakohteeseen saavuttaessa varmistamme ensin, että huoneen ikkunat ovat kiinni, ennen kuin päästämme Matin tutkimaan huonetta. Keräämme myös mahdolliset särkyvät ja syötävät tavarat piiloon.

Ensimmäisen hotellireissun teimme Järvisydämeen keväällä. Siellä kävimme Matin kanssa ulkoilemassa, söimme hyvin ja Matti päivysti ikkunalaudalla tarkkaillen maailman menoa. Hotellilomille lähdettäessä kannattaa ottaa huomioon, että majoituspaikalla ei ole välttämättä huoneen oveen lemmikkikylttiä. Sellainen onkin ihan hyvä tehdä itse. Matti vaikutti tyytyväiseltä lomaansa ja ilmoittikin haluttomuudestaan kotiin paluuseen naukumalla puolet kotimatkasta. Pidemmän reissun teimme kesälomalla Turun saaristoon. Olimme ensin yön Turussa ja seuraavana aamuna käänsimme nokan kohti saaristoa. Nauvossa Matti pääsi ensimmäistä kertaa ravintolaan ja se ei ole jäänyt viimeiseksi kerraksi. Matti on jo kokenut ravintoloiden asiakas. Kannattaa siis rohkeasti kysyä voiko kissan kanssa tulla ravintolaan. Yhdessä ravintolassa tarjoilija kertoi, että kissat ovat tervetulleita sisälle, mutta koirat jäävät terassille! Matin ravintolaherkkuihin kuuluu vitamiinijuoma, mallastahna ja lohisoppa eli omilla eväillä mennään.

Autossa Matti matkustaa yleensä omassa turvavyössään, mutta päiväuniaikaan koppa on mieluisampi paikka. Saariston rengastiellä Matti pääsi poikkeuksellisesti syliin etupenkille tähyilemään maisemia ja ihmettelemään lauttamatkoja. Matti ja me suositellaan Saariston rengastietä retkikohteeksi. Kannattaa kuitenkin olla saaristossa vähintään kaksi yötä, että jää aikaa muuhunkin kuin autossa istumiseen. Matkan lopuksi yövyimme vielä Tampereella ihanassa hotelli Lillanissa, jotta ei ollut niin pitkä ajomatka kotiin.

Mattisaaristo_reducedMattiulko3_2_reduced

Mökkeily on Matille pelkkää seikkailua! Olemme todella paljon mökillä ja siellä Matti pääsee ulkoilemaan paljon enemmän kuin kaupunkiasunnollaan. Matilla on mökillä oma lenkkinsä, joka käydään kiertämässä ainakin kerran päivässä ja sitten hän makailee mökin pihassa ötököitä metsästäen. Alkukesästä Matti harjoitteli suppailua, mutta kesä oli niin kuuma, että häntä ei voinut ottaa mukaan porottavan auringon alle. Keli näyttää nyt enemmän Matin suppailuun sopivalta.

Itseäni ihmetyttää kuinka paljon reissaava kissa herättää huomiota matkoillamme. Matti on saanut paljon uusia kavereita hotellin ja ravintoloiden henkilökunnasta sekä asiakkaista. Myös luontoretkillä riittää ihmettelijöitä ja rapsuttelijoita. Seuraava seikkailu on jo varattuna ja uusia suunnitellaan! Jos haluaa seurata Matin retkiä, niin Matin löytää Instagramista nimimerkillä matti_ _katti. Meiltä voi myös kysellä vinkkejä omiin seikkailuihin ig-tilin kautta ja jos sinulla on meille hyviä vinkkejä, niin kuulemme niistä mielellämme!

Teksti ja kuvat: Leena Parkatti

 

Matkalle mukaan:

- valjaat

- kuljetuskoppa / reppu

- raapimislauta

- herkut

- muutama lempilelu

- vessa ja koirankakkapusseja

- lemmikkikyltti

- kampa / harja

- punkkipihdit

- maitohappobakteerit

Ja luontoretkille vettä, kuppi ja nameja.

 

Teksti on alunperin julkaistu Mettis jäsenlehdessä 03/2021.

Read entire post
Published on by

KISSA-AGILITY TARJOAA KISSALLE MONIPUOLISIA VIRIKKEITÄ

Kissa-agility on koira-agilityn kissamainen versio, jossa kissa opetetaan ylittämään erilaisia esteitä ja niistä koostettuja esteratoja. Kissa-agility on oiva tapa tuoda sisältöä sisäkissan elämään, sillä se auttaa sekä tyydyttämään kissan liikunnan tarvetta että tarjoaa mahdollisuuden oivaltamisen ja uuden oppimisen tarjoamaan iloon ja yhteiseen mukavaan tekemiseen ihmisen kanssa.

Kissa-agility vaikuttaa kissan hyvinvointiin monella eri tavalla. Se tarjoaa sisäkissalle tärkeitä mahdollisuuksia liikuntaan, hyppimiseen ja loikkimiseen. Lisäksi lajiin liittyvä koulutusaspekti tarjoaa kissalle tärkeää ja mielekästä aivojumppaa. Kirsikkana kakun päällä kissa-agility tarjoaa myös mukavia kissan ja ihmisen välisiä yhteisiä hetkiä, joiden avulla ihminen voi oppia tuntemaan kissaansa ja sen yksilöllisiä ominaisuuksia entistä paremmin.Kissa-agilityyn soveltuu kissa, jolla ei ole liikkumista rajoittavia sairauksia. Kissan rodulla ei ole väliä, vaan kaikki kissat soveltuvat lähtökohtaisesti agilitykissoiksi. Esimerkiksi moninkertainen Vuoden agilitykissa-palkittu Miuku oli täysin sokea ja onnistui siitä huolimatta häikäisemään yleisön ja kanssakilpailijat nopeilla agilitysuorituksillaan. Monenlaiset kissat siis nauttivat agilitystä ja sen tuomista hyvinvointihyödyistä.

Kissa-agilityn aloittaminen ei vaadi suuria alkuinvestointeja

Kissa-agilityn aloittamiseen ei tarvita muuta kuin into, motivaatio ja ripaus mielikuvitusta. Kissa-agilityn harjoittelu ei lähtökohtaisesti vaadi paljon tilaa tai suurta määrää hienoja esteitä. Pelkistetyimmillään kissa-agility on sitä, että kissa opetetaan loikkimaan lattialla istuvan ihmisen jalkojen yli. Käsistään kätevä rakentaa agilityesteensä itse, mutta niitä on saatavilla myös valmisesteinä. Itse esteitä rakentaessa tulee varmistua siitä, että esteet ovat taatusti turvallisia sekä kissalle että ihmiselle.

Kissa-agilityssä toimitaan kissan ehdoilla

Kissa-agility perustuu siihen, että kissa opetetaan ylittämään erilaisia esteitä ja niistä koostettuja esteratoja. Kissan agilitykoulutus tapahtuu positiivisella vahvisteella, eli palkitsemalla kissa toivotusta käytöksestä. Rangaistukset tai pakottaminen eivät kuulu kissan koulutukseen, vaan ei-toivottu käyttäytyminen jätetään vain täysin huomiotta. Minkä tahansa kissan koulutuksen onnistumisen kannalta on ensisijaisen tärkeää selvittää, mikä on juuri omalle kissalle se kaikista ihanin palkkio, jonka vuoksi se heittäisi vaikka kuperkeikkaa. Palkkioita, kuten erilaisia ruokapalkkioita, rapsutusta ja leikkiä, ei voi laittaa mihinkään yleispätevään paremmuusjärjestykseen, sillä palkkiopreferenssit ovat todella yksilöllisiä ja riippuvat kissan omista mieltymyksistä. Omalle kissalle parhaan palkkion saakin selville vain kokeilemalla: jos kissasi poistuu niskojaan nakellen paikalta, ei palkkio todennäköisestikään ole sille tarpeeksi mielekäs.

Lisäksi aivan kuten missä tahansa kissan kouluttamisessa, myös kissa-agilityn koulutusvaiheessa on hyvä edetä pienin vauvanaskelin ja pitää vaatimustaso maltillisena. Näin pyritään varmistamaan kissan motivoituneisuus, eikä tulla tappaneeksi sen motivaatiota painostamalla sitä liian vaikeiden tehtävien äärellä. Kissan voi opettaa ylittämään esteitä esimerkiksi seuraamalla ohjaajan kättä tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi kosketuskeppiä. Myös lelulla tai makupalalla houkuttelu ovat sallittuja kissanohjaustapoja, joten on aivan ohjaajan ja kissan omista mieltymyksistä kiinni. millainen ohjaustapa toimii parhaiten.

 agikuva1_450x300

Kissa-agility tarjoaa kissalle monipuolisia virikkeitä, kuten uuden oppimista sekä liikuntaa. Kuvassa maatiaiskissa Hiskin taidonnäyte

Ohjatut treenit sopivat kissakollekin

Koirien kanssa on ollut pitkään yleinen ja täysin normaali käytäntö käydä niiden kanssa säännöllisesti ohjatuissa treeneissä kodin ulkopuolella. Oman kokemukseni mukaan kissojen kohdalla eläintenkouluttajan puoleen käännytään useimmiten kuitenkin vasta silloin, kun kissan kanssa tulee ongelmia. Mikään ei kuitenkaan periaatteessa estä ohjattua harrastamista kissankaan kanssa, kunhan kissa totutetaan huolella matkustamiseen ja uusissa paikoissa liikkumiseen, jotteivät ne aiheuta kissalle ylimääräistä stressiä. Mikäli kissan kouluttamisesta herää kysymyksiä, kannattaa siis olla rohkeasti yhteydessä kissoihin erikoistuneeseen ammattieläintenkouluttajaan. Jos kodin ulkopuolelle matkustaminen tuntuu ylivoimaiselta, voi kouluttajalta tiedustella mahdollisuutta kotikäyntiin. Listan ammattitutkinnon suorittaneista ja palkitsemalla kouluttamiseen sitoutuneista eläintenkouluttajista löydät osoitteesta elaintenkouluttajat.com

Kissa-agility sopii tavoitteellisellekin harrastajalle

Sen lisäksi että kissa-agilityä voi treenata kotona, siinä voi myös kilpailla. SAGIK ry järjestää vuosittain muutamia virallisia kissa-agilitykilpailuja, yleensä Kissaliiton alaisten kissanäyttelyiden yhteydessä tai esimerkiksi eläinkauppojen tiloissa. SAGIK ry palkitsee vuosittain Vuoden agilitykissan edellisen vuoden kokonaiskilpailumenestyksen perusteella. Viralliset kissa-agilitykilpailut käydään turvallisuussyistä pitkällä pöydällä, johon esteet on sijoitettu peräkkäin. Liittymällä SAGIK ry:n jäseneksi, saat jäsenetuna virallisten agilityesteiden tarkat mitat, joiden avulla pystyt halutessasi rakentamaan itse virallisia agilityesteitä vastaavat esteet kotikäyttöön. Virallisten agilityesteiden harjoittelu kotona saattaa auttaa kilpailusuorituksessa, kun esteet ovat kissalle jo entuudestaan tuttuja. Tähtää kissansa kanssa sitten kilpailuihin tai ei, on kissa-agility mitä monipuolisin kissan ja ihmisen yhteinen harrastus.

 agikuva2_450x300

Kissa-agilityn harrastaminen ei vaadi suuria investointeja. Minimalistisimmillaan kissa-agility voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että opettaa kissan hyppimään lattialla istuvan ihmisen jalkojen yli.

 

Teksti: Sari Toivola, Suomen Agility Kissat ry

Kuvat: Ari Kankainen

Kirjoittaja on SAGIK ry:n puheenjohtaja ja viestintävastaava sekä eläinten hyvinvointiaiheisiin erikoistunut Art Director ja viestinnän asiantuntija.

Artikkeli on alunperin julkaistu Siperialainen jäsenlehdessä 2/2020

Suomen Agility Kissat SAGIK ry www.agilitykissat.com

sagik-logo

On perustettu vuonna 2001. Yhdistys tähtää kissan aseman parantamiseen ja ymmärryksen lisäämiseen sen tarpeista. Yhdistys jakaa tietoa kissan aktivoinnista ja aktivoinnin keinoista, järjestää virallisia agilitykilpailu ja viestii kissan aktivoinnista ja sen keinoista. Yhdistys järjestää verkkokursseja ja on Suomen Kissaliiton jäsenyhdistys.

 

 

 

Read entire post
Published on by

KISSATARHAN RAKENTAMINEN, OSA 2.

kissatarhan_rakentaminenkissat_ulkoilee_tarhassa

Muutimme reilut pari vuotta sitten rivitalosta omakotitaloon. Rivitaloasunnossamme oli kissatarha valmiina sinne muuttaessamme, mikä olikin yksi suurista syistä siihen, miksi päädyimme juuri kyseiseen asuntoon. Taloa etsiessämme taas tärkeä kriteeri oli, että talossa pitää olla etuoven lisäksi toinen ovi, jonka yhteyteen saa rakennettua kissatarhan. Muutama ihan potentiaalinen talo putosi listalta sen takia, että niihin olisi ollut mahdotonta tai ainakin hyvin vaikea saada tehtyä tarha talon yhteyteen.

Kissatarhan ei tietenkään ole mikään pakko olla talossa fyysisesti kiinni, mutta jo olemassa olevien rakenteiden, kuten talon seinien, hyödyntäminen vähentää rakentamisen tarvetta ja kissojen kulkeminen tarhaan on helpompaa.

Oma tarhamme on rakennettu kellarikerroksesta tulevan sivuoven ympäristöön. Ovessa on kissanluukku, jonka kautta kissoilla on vapaa pääsy tarhaan. Suljen luukun yleensä yöksi ja silloin, kun emme ole kotona. Kesällä tosin annan kissojen olla joskus yli yönkin tarhassa. Tarhassa tuskin on muuten sen kummempia vaaranpaikkoja kuin sisätiloissakaan, mutta vapaana liikkuvat kissat saattavat joskus aiheuttaa harmia. Pihassa on liikkunut välillä myös kettu, jonka ilmestyessä pihaan kaikki kissat säntäävät vauhdilla sisälle.

Tarhan tukipuut ovat maalattua liimapuuta, 90 x 90 mm ja verkko pienisilmäistä ja tukevaa jyrsijäverkkoa, joka ainakin periaatteessa estää esimerkiksi lintujen tarhaan menemisen. Myös tarhan katto on verkkoa. Tarhan alueella on katolle menevät tikkaat, joita nuohooja tarvitsee katolle päästäkseen, joten katossa on tikkaiden kohdalla avattava luukku. Luukun reunoille jää pieni rako, josta joku utelias talitintti joskus löytää pääsyn tarhaan. Siitäpä vasta riemu repeää! Kaikki linnut on ainakin toistaiseksi saatu elävinä ulos, joskus tosin muutamaa pyrstöhöyhentä köyhempinä.

Verkkokatossa on puolensa ja puolensa. Osa tarhasta on maapohjaista, joten verkkokatto mahdollistaa sateen pääsemisen maa-alueelle, eikä sitä tarvitse kastella. Kissojen mielestä tarhaan ei varmaankaan tarvitsisi sataa ollenkaan, mutta ne eivät tiedä, että niiden himoitsema ruoho tarvitsee vettä kasvaakseen. Talvella katolta tarhan päälle putoava lumi saattaa joskus olla ongelmallista, mutta ainakin toistaiseksi pahemmilta vaurioilta on säästytty.

Tarhan toinen puoli oli jo valmiiksi terassia, joten se on jätetty sellaiseksi. Terassilla on kissoja varten tehty mökki, jonka päälle laitetaan kauniilla ilmalla pehmuste, sekä tuoli, jossa istuskelen itse silloin, kun se on vapaana. Usein siinä on tietenkin kissa.

Tarhassa on maapohjan puolella sisustuksena puupöllejä ja isoja omenapuun oksia. Koko tarhan kiertää ehkä noin metrin korkeudella oleva ”ikkunalauta”, jossa kissat voivat istuskella ja kiertää tarhaa muita ylempänä. Suunnitelmissa on tehdä tarhaan jonkinlainen kiipeilypölkky ja istumatasoja myös korkeammalle.

kissan_ulkoilu_turvallisestikissat_ja_ulkotarha

Teksti ja kuvat: Elina Koivisto

Artikkeli on alunperin julkaistu Somakiss ry:n jäsenlehdessä 02/2019

Read entire post
Published on by

KISSATARHAN RAKENTAMINEN, OSA 1.

KissatarhaKissat_ulkoilee

Kissa ei lähtökohtaisesti kuulu Suomen luontoon. Vapaana liikkuva kissa on vaaraksi muulle luonnolle, ja itselleen. Ulkoilmaa useimmat kissat kuitenkin haluavat haistella. Ulkoilua voi hyvin järjestää kissan kanssa valjaiden avulla, useimmat kissat tottuvat niihin hyvin eikä narun päässä kulkeva ihminen kahlitse kissan intoa tutkia ja haistella ympäristöään. Palvelija pääsee jonkin verran helpommalla, jos on mahdollista rakentaa kissalle ulkoilutarha tai verkottaa/lasittaa parveke ulkoilukäyttöön. Miten tarhan voi pihalleen toteuttaa? Seuraavassa Nina Sillanpään toteutukset.

Minulla oli alunperin kaksi kissaa, joille rakensin talon erkkerinurkkaan ensimmäisen tarha-alueen. Kissalauman kasvaessa tarhatilaa lisättiin. Tarhaan pääsee tuuletusikkunasta. Ulommaisen ikkunan vaihdoin plexiseen ikkunaan, mihin sai hyvin kiinnitettyä luukun kulkua varten. Sisimmäisellä ikkunalla tarhan saa kokonaan suljettua. Tarhan perusteita varten kaivoin osittain maan alle tiiliskivisokkelin, jonka päälle kasasin tontilta löytämääni rautatiekiskoissa käytettyä puuta. Siihen sopii hyvin myös n. 10x10 senttinen painekyllästetty puu. Kulmiin käytin kulmarautoja. Rakentamiseen hyödynsin talon rakentamisesta jäänyttä puuta, lisäksi ostin painekyllästettyä puuta lähelle maata tuleviin rakenteisiin, lähinnä peittämään ja varmistamaan verkon alaosan kiinnitystä. Puuosat maalasin talomaalilla. Painekyllästetyllä puulla voi hyvin tehdä koko tarhankin, säästyy maalaushommilta.

Rakennuslautojen koko paljolti riippuu siitä miten korkea tarhasta tulee, kuinka tukeva sen pitää olla. Minulla on tarhan uusi osa koko talon korkuinen, sitä kautta pääsee sitten vielä verkotetulle parvekkeelle. Korkeus tuntui aika huimalta, tein tarhaan parvekkeen tasolle välikaton/lautalattian, johon jätin aukon kulkua varten. Tarhan kiinnityksiin olen käyttänyt terassiruuveja ja se on myös kiinnitetty ulkoseiniin ruuveilla, joten sen poispurkaminenkin on suht helppoa. Tarhassa on maapohja, josta osa sokkelin vieressä olevaa murskakiveä, osa nurmikkoa. Murskakiven päälle voi laittaa esim myynnissä olevaa ns ruohomattoa, se tuntuu tassun alla kivammalta. Tarhoja yhdistää matalampi “juoksuputki”, kumpaakin tarhaosaan pääsee myös ulkokautta ja ovissa on munalukot. Tarhassaolo on välillä, varsinkin kesäöisin, niin mukavaa, että muutaman kerran on kissa pitänyt hakea sisään ulkokautta.

Verkkona olen käyttänyt jyrsijäverkkoa, silmäkoko 1,5x1,5 senttiä. Halusin pienisilmäistä verkkoa, jotta ei tarhaan tulisi esim lintuja tai isompia perhosia yms. Ampiaiset valitettavasti joskus tulevat tarhan puolelle, yleensä ei ihan suoraan sisään lentämällä, mutta jos istahtavat siihen verkolle niin saattavat tulla sisäpuolellekin. Sekös kyllä kissoja viihdyttää, mutta ei minua! Muutama tassu on turvonnut näistä käynneistä. Matoja, sisiliskon ja sammakon poikasia ja joitakin yöperhosia sieltä on kannettu sisään suureena saaliina. Tarhaan tulee myös sen verran viistosadetta, että ruoho kasvaa. Verkkoa myydään metrin levyisenä ja ainakin 10 ja 20 metrin rullassa. Pystypuut on hyvä sijoittaa tähän verkon leveyteen sopivaksi kiinnityksen kannalta. Verkon kiinnitin puuhun nitojalla ja siihen päälle ruuveilla kiinnitettävä pystyripa. 

Kattona on valokate. Pystypuiden väliin olen sijoitellut vähän leveämpiä lautoja kulkua ja lepäilyä varten. Muuten tarhaa voi sitten sisustaa oman mielen mukaan. Kesäaikaan kissat nukkuvat mielellään ulkona auringonpaisteessa tai kesäkuumalla varjossa; pesiä, koreja ja riippukeinuja voi sijoitella eri paikkoihin. Minulla on tarhassa kiipeilyä varten tontilta kaadetun omenapuun runkoa ja oksia. Omenapuu on mukavan käppyräinen siihen tarkoitukseen.

Tarha on ahkerassa käytössä alkukeväästä myöhäissyksyyn. Varsinkin lämpimät kesäyöt viehättävät kovasti, vaikka en kissojen siellä yöllä nukkuessani anna ollakaan. Enkä myös silloin kun en itse ole kotona. Pihassa saattaa valitettavasti liikkua vapaana olevia kissoja tai muita eläimiä, jotka sitten aiheuttavat hämminkiä ja riitaa oman porukan kesken. Pakkasellakin käväistään pikaisesti lunta ihmettelemässä. Tarha yksinään ei aina riitä, meillä Kalevi ja Siiri haluavat ehdottomasti päivittäiset valjastelut myös.

Kissoille on pystytetty tarha myös mummolassa oleskelua varten. Tarha on tehty talon päätyseinälle, kulku olohuoneen tuuletusikkunasta. Siinä ulommainen ikkuna on vaihdettu metalliseen hyttysverkkoon ja kissanluukkuun. Tähänkin tarhaan saatiin komeat omenapuun rungot kiipeilyä varten. Linnunruokintapiste on sopivasti viereisessä kasvavan männyn oksilla, pääsee ihan lähituntumaan vaanimaan saalista. Kesäksi pitää vielä verkottaa terassi, helpottaa omaakin terassilla oleskelua. 

Kissat_tarhassaKissat_tarhassa2

Teksti ja kuvat: Nina Sillanpää

Artikkeli on alunperin julkaistu Somakiss ry:n jäsenlehdessä 02/2019

Read entire post
Published on by

KISSAN ULKOILUSTA

kuva_6_paeaekuva_400x300kuva_7_kivellae_taehystaemaessae_400x300

Kerrostalossa asuvana kissanomistajana miettii usein, miten kissalle saa tarjottua mahdollisimman mielekästä tekemistä ja hyvän elämänlaadun. Kissan aktivoimisesta on nykyisin tarjolla hyviä kirjoja ja oppaita, mutta kissojen ulkoiluttaminen valjaissa kaupungissa tuntuu olevan varsin harvinaista ja sitä kohtaan kuulee paljon ennakkoluuloja. Opettelu voikin vaatia paljon aikaa ja kärsivällisyyttä omistajalta. Tässä kirjoituksessa jaan aiheesta omia kokemuksiani ja vinkkejä.

Valjaisiin totuttelu

Helpoin tapa totuttaa kissa valjaisiin on pukea sille valjaat, nostaa kissa syliin ja kantaa se suoraan ulos rauhalliseen paikkaan. Siellä sitten riittääkin niin paljon ihmeteltävää, että valjaita ei enää huomata. On turha antaa kissan kiemurrella sisällä valjaat päällä, usein kissa vain jähmettyy paikoilleen tai ahdistuu. Älä myöskään anna kissan itse kulkea ulko-ovesta, jotta se ei ala karkailla rappuun.

Valjaiden pukeminen voi olla aluksi vaikeaa, mutta vähitellen kissa yleensä yhdistää ne mukavaan ulkoiluun ja pukeminen helpottuu. Valjaita löytyy muutamaa eri perusmallia. Itse olen suosinut mallia, jossa myös rinnan alla etujalkojen välissä kulkee hihna (Y-valjas), jolloin kissan kaulaan ei kohdistu niin voimakasta painetta kuin kahdeksikon mallisissa valjaissa. Valjaat tulee säätää riittävän kireälle, jotta pelästyessään kissa ei pääse niistä helposti kiemurtelemaan vapaaksi. Kokeilla voi myös pikkukoirille tehtyjä valjaita (esim. Rukka), joissa on leveä rintaosa, mutta kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että soljet eivät ole liian isot ja paina kissaa. Birmalla myös turkki jää helposti valjaisiin kiinni, jos remmit ovat kovin kapeat. Valjaisiin kannattaa myös kaiken varalta teettää pieni kyltti omistajan yhteystiedoille. Lyhyt nahkahihna on alkuun paras, Flexin kanssa saa olla tarkkana jos kissa innostuu kiipeilemään puihin tai säntäämään esim lintujen perään.

Ulkoiluun totuttelu tulee aloittaa pikku hiljaa ja aina kissan ehdoilla. Kissoissa on myös hyvin paljon eroa siinä, minkälainen ulkoilu on niiden mieleen. Edesmennyt Olli-birmamme (Zhamanen Ouray SBI b) nautti eniten siitä, että sai istua turvallisessa ja lämpimässä paikassa nuuskimassa ilmaa. Välillä riitti alle vartin seikkailu ja kissa oli hyvin väsynyt ulkoilun jälkeen. Nykyinen kissamme Mauno (Pumpulivuoren Glorious Snow Lion, SBI c21) taas on liikkuvampi yksilö; ei pysy juurikaan paikoillaan, vaan kävelee pitkiäkin matkoja ja viihtyy ulkona helposti yli tunnin. Yksi kissa nauttii tuttujen paikkojen kiertämisestä, toinen taas uusien ympäristöjen tutkimisesta. Kissan viihtymistä tuleekin jatkuvasti tarkkailla ulkoilun aikana. Tyytyväinen kissa on rento, tarkkaavainen, utelias ja kulkee häntä pystyssä. Jos kissa alkaa ulkoilun aikana näyttää jännittyneeltä, kyyhöttää, tärisee, naukuu tai alkaa pyöriä jaloissa, on syytä lopettaa ulkoilu siltä kerralta siihen.

”Se on kissa!”

Valjaissa ulkoileva kissa herättää huomiota. Mauno on oppinut kulkemaan tasaisesti kevyen liikenteen väylän reunaa. Kun hihnan päässä onkin kissa, vastaan tulevilta koirilta tulee erilaisia reaktioita. Harvempi haukkuu, osa on avoimen uteliaita ja osa ei tiedä miten suhtautua. Koiranomistajat ovat välillä liiankin innoissaan ja haluaisivat päästää koiransa nuuskimaan. Kissa saattaa kuitenkin yllättäen läppäistä koiraa tassulla ja silloin kynsi voi tehdä pahaa jälkeä. Koiran reaktioistakaan ei voi koskaan olla varma. Metsässä törmää todennäköisimmin irrallaan oleviin koiriin, mikä onkin suurin huolenaihe kissan kanssa ulkoillessa. Maunoa eivät koirat juuri kiinnosta, mutta se ei myöskään väistä niitä. Ihmisillekin ulkoileva kissa tuntuu olevan varsin eksoottinen näky. Kaupungissa kadulla näkee kyllä päivittäin koiria, mutta jos lähipiirissä ei ole kissaa, niin harvemmin niitä pääsee tapaamaan muuten kuin esim. kissakahviloissa. Paljon saa myös vastailla kysymyksiin kissan ulkoilusta ja rodusta ylipäätään.

Muita huomioitavia asioita

Ulkoilu aktivoi kissaa niin psyykkisesti kuin fyysisesti ja lähentää sen ja omistajan suhdetta. Mauno vaikuttaa nauttivan kovasti kivenlohkareilla kiipeilystä, heinikossa kulkemisesta ja poluilla tassuttelusta. Mauno on hämmästyttävän nopeasti oppinut hahmottamaan lähiympäristönsä ja osaa suunnistaa kotiin oikeaa ulko-ovea myöden. Ulkona kissa myös altistuu erilaisille mikrobeille, mikä on hyväksi steriiliä teollista ruokaa syövän kissa terveydelle. Jos kissa tai omistaja ei innostu ulkoilusta, niin sisäkissallekin voi tuoda ulkoa heinää, oksia, lehtiä, käpyjä yms. haisteltavaksi ja maisteltavaksi. Kissan rokotukset tulee tietysti pitää kunnossa ja mainita ulkoilusta eläinlääkärille rokotuskäynnin yhteydessä. Punkit ovat todella ikävä ja inhottava riesa. Apteekista saa kissoille sopivaa muutaman viikon välein iholle laitettavaa valeluliuosta, joka tappaa kissaan kiinnittymistä yrittävät punkit. Turkki kannattaa kuitenkin käydä läpi joka ulkoilukerran päätteeksi ja birman valkoinen turkki onkin tässä suhteessa hyvin kiitollinen. Omat kissat ovat antaneet huuhdella tassunsa lavuaarissa, mikä on tarpeen kevään ja syksyn kurakeleillä.

Kissojen kylmänsiedossa on myös paljon eroa, pennut, vanhat kissat ja heikossa lihaskunnossa olevat kissat sietävät kylmää huonosti. Paleleva kissa alkaa täristä, kyyhöttämään ja nostelemaan tassujaan. Kova tuuli tekee kissoista usein levottomia, sillä silloin ympäristön havainnointi on hankalampaa. Mauno on ulkoillut läpi Etelä-Suomen talven, sitä ei tunnu sade, loska tai edes lumi haittaavan. Lähinnä se kävelee tyynesti läpi lammikoiden ja mennessään ravistelee tassujaan. Lieneekö syynä moiseen säänkestävyyteen sukutaulusta löytyvä siperiankissa.

Toisille kissoille riittää ulkoilu silloin tällöin ja osa voisi käydä ulkona joka päivä useaan otteeseen. Kissan kanssa ulkoilu on mukavaa, mutta vaatii sitoutumista omistajalta. Jos kissa on hyvin aktiivinen ja nauttii ulkoilusta, sen on vaikea hyväksyä sitä, että se ei jostain syystä enää pääsekään ulos ja sisällä käytös voi muuttua todella rasittavaksi. Kannattaa siis harkita tarkkaan alkaako totuttaa kissaansa ulkoiluun. Kissalle se on kyllä todella mielekästä tekemistä ja rauhallinen ulkona oleilu ei ole ihmisellekään haitaksi; ympäristöä ja luontoa ehtii havainnoimaan ihan eri tavalla, kun liikkuu kissan tahtiin.

10_Ulkoilua_kevaeaellae_kuvaaja_Tiina_Launiainen_300x400kuva_1_Olli_nuuskuttaa_300x400

Maunon seikkaluja voi seurata blogista: https://daysoffluffiness.wordpress.com/

Teksti ja kuvat: Terhi Launiainen

Artikkeli on alunperin julkaistu Pyhä Birman Kissa ry jäsenlehdessä 4/2020

Read entire post
Published on by

KISSAN KANSSA MATKALLA

Ennen kuin itse ensimmäistä kertaa matkustin kissan kanssa julkisilla kulkuneuvoilla, ajattelin, että se on vain hankalaa ja eihän se voi onnistua. Onhan se sitäkin välillä, hankalaa. Paljon voi kuitenkin tehdä etukäteen, jotta matka olisi mukava niin kissalle, palvelijalle, kuin kanssamatkustajillekin.

Junassa

Ainakin Suomessa VR:n kyydissä kissan kanssa matkustaminen on melko yksinkertaista. Useimmilla junavuoroilla on lemmikkivaunu, jossa on vaunun toisessa päässä paikkoja lemmikin kanssa matkustaville. Yhden ihmisen mukana saa olla enintään kaksi lemmikkiä tai kuljetuslaatikkoa. Yhdestä lemmikistä tai kuljetuslaatikosta peritään 5 euron maksu / matka. Jos vaihtaa junaa kesken matkan, lemmikkimaksua ei siis peritä uudelleen. Lähijunissa lemmikit matkustavat maksutta.

Netistä kun ostaa VR-matkalipun, lemmikkimaksu on helppo lisätä mukaan ostoskoriin. Uusitussa mobiilisovelluksessa ei vielä viime vuoden lopulla ollut mahdollisuutta ostaa lemmikille lippua, joten lipuntarkastaja peri lemmikkimaksun vasta matkalla. Maksutapana junassa kävi vain kortti.

Lemmikkipaikkoja on rajattu määrä ja joskus voi matkalla olla montakin isoa koiraa, jotka saattavat kissoja pelottaa. Pelokkaan ja helposti stressaantuvan kissan kanssa matkustaminen millä tahansa on kuitenkin haastavaa. Junaan mennään aina kissan kanssa niin, että kissa on omassa kuljetuslaatikossa tai laukussa turvassa. Junan kyyti on yllensä tasaista, mikä helpottaa oloa ja junassa ehkä matkapahoinvoinnilta voi välttyä kokonaan.

Talviaikaan on hyvä varata jokin peitto laatikon ympärille, joskus junanvaihtoa voi joutua odottelemaan kauankin ulkona kylmässä.

Jos olen päässyt asemalle sen verran ajoissa, että junan lähtöön on melkein puoli tuntia aikaa ja juna on jo valmiina raiteella odottamassa lähtöä, olen mennyt omalle paikalle ja antanut kisun tulla ulos ja tutkia ja haistella valjaissa useimmiten tyhjää vaunua. Muutaman kerran kisu on jopa halunnut tutkia kanssamatkustajia, kun juna liikkuu. Tähän mennessä birma on ollut hyvin eksoottinen ja kaunis matkustaja, ja kukaan ei ole ainakaan suoraan sanonut mitään negatiivista.

Kissapuu_kissan kanssa matkalla_MalinSarkala_kuva1_reducedKuva: Malin Sarkala

Linja-autolla

Kaupungista toiseen kaukoliikenteessä liikennöivät bussit ottavat yleensä lemmikkejä kyytiin. Kaikille vuoroille lemmikit eivät ole tervetulleita, esimerkiksi OnniBus. OnniBus on kuitenkin alkanut liikennöidä viime vuonna myös OnniBus FLEX -vuoroja, joille otetaan isompia matkatavaroita ja myös lemmikkejä.

OnniBus FLEXillä olen muutaman kerran matkustanut väliä Ulvila-Helsinki ja hyvin on matkat sujuneet kissan kanssa. Ennen OnniBus FLEXiä, Jyväskylässä asuessani, ehdin matkustaa pariin kertaan Express-bussin kyydissä Helsinkiin, nekin matkat menivät hyvin.

Ainakin kaukoliikenteen busseissa suositellaan lemmikin kanssa matkustavia istumaan mahdollisimman taakse. Kun bussi on pysähtynyt pidemmäksi aikaa, olen päästänyt kisun ulos kuljetuslaatikosta, jos kisun on tehnyt mieli tulla ulos. Pitkä matka ei varmasti ole kissallekaan mukava, vaikka ainakin oma birmani lepäilee ja nukkuu suurimmaksi osaksi.

Busseissa ehkä huono puoli on se, että kuljettaja voi kieltäytyä ottamasta eläintä kyytiin, joko oman allergian tai jo kyytiin nousseen matkustajan allergian takia. Myöskään lemmikin matkalippua ei voi ostaa etukäteen, vaan lemmikkimaksu maksetaan kuljettajalle kyytiin noustessa. Tosin OnniBus FLEX -vuoroilla lemmikkimaksu sisältyy lipun hintaan, ja lemmikkiä ei tarvitse ilmoittaa omaa lippua ostaessa.

Paikallisbussissa

Lähiliikenteen busseissa mennään samoilla säännöillä kuin kaukoliikenteessä. Kissa kuljetuslaatikkoon ja mielellään taakse istumaan. Välillä (hyvin usein) bussi on kuitenkin niin täynnä, että on pakko istua sille paikalle, joka on vapaa. Tähän mennessä olen saanut vain positiivisia kommentteja laatikossa matkustavasta otuksesta. Vieressä istuvat ihmiset ovat ihastelleet sinisilmäistä seuralaistani ja halunneet tietää kissasta vaikka mitä.

Paikallisbusseissa ei tietääkseni missään kaupungissa peritä erikseen lemmikkimaksua, vaan lemmikki on tavallaan matkatavara. Kuljettaja voi silti estää lemmikkien kanssa matkustavaa nousemasta bussiin allergian takia tai jo kyydissä istuvan matkustajan pyynnöstä. Ehkä tämä koskee kuitenkin enemmän isoja koiria.

Paikallisliikenteessä voi lyhytkin matka kestää verrattain kauan. Ja vaihtoja voi joutua tekemään, koska eihän se bussi koskaan mene suoraan kotikadulta sinne eläinlääkäriin. Jo edesmennyt birmani hermostui autonkyydissä ja myös bussissa, varsinkin menomatkalla tuli äänekkäitä vastalauseita siitä, minne ollaan matkalla. Paikallisliikenne ei minun kokemukseni mukaan ole paras vaihtoehto, jos kissa on helposti stressaantuvaa sorttia, silloin on mielekkäämpää ottaa taksi, jos lompakko vaan antaa myöten.

Ennakointi ja stressin välttäminen

Kuinka paljon kissa stressaa matkaa, riippuu kokemukseni mukaan kissasta. Olen aina kaikkeni yrittänyt, että kissojeni matkat olisivat stressittömiä, mutta valitettavasti se ei aina onnistu. Stressiä voi helpottaa antamalla kissan tutustua kuljetuslaatikkoon leikin avulla tai kuljetuslaatikko voi olla myös mukava nukkumapaikka kotona. Mahdollisen matkapahoinvoinnin takia voi olla hyvä, ettei tarjoile suurta herkkuateriaa ennen matkaa vaan vain jotain pientä, ettei nälkäkiukku kuitenkaan yllätä. Herkut ja ruoka ovat matkan jälkeen hyvä palkinto siitä, että matka on ohi ja nyt voi ottaa rennosti. Toisaalta jos määränpää on kissalle ennestään tuntematon, ei perillä ruoka ehkä heti maistu perillä.

Jotkut kissat juttelevat osan matkasta tai koko matkan ajan. Juttelu voi olla merkki pahoinvoinnista, nälästä tai muusta epämukavuudesta. Oma kokemukseni on, että vastaaminen vain kiihdyttää kissan juttelua. Oma birmani jaksoi jutella ja marmattaa alkumatkasta ainakin 45 minuuttia ja loppumatkasta alkoi kyseleminen, että joko ollaan perillä. Kissa tuntui tietävän minuutilleen, kuinka kauan matka kestää.

Teksti: Julianna Hautoniemi

Artikkeli on alunperin julkaistu Pyhä Birman Kissa ry jäsenlehdessä 4/20020

Kissapuu_kissan kanssa matkalla_J_Hautoniemi_kuva2_reducedJoko mennään? Kuva: Julianna Hautoniemi

Lähteet

https://www.vr.fi/palvelut-junassa/lemmikit

Read entire post
Published on by

KISSOILLE TARKOITETUT YOUTUBE-VIDEOT

Kissapuu_Kissat__youtube 

Netistä löytyy varta vasten kissoja (tai yleisemmin lemmikkejä) varten tehtyjä videoita, joita voi hakea YouTubesta esimerkiksi sanoilla ”Videos for cats to watch”. Videoiden juoni on ihmisten makuun aika tylsä: tyypillisessä videossa on kameran edessä ruokintapaikka, josta linnut ja/tai oravat käyvät hakemassa vaikkapa pähkinöitä. Kissoista hauskaa tuntuu olevan nimenomaan se, että eläimiä tulee ja menee ja välillä häviää ruudusta. Silloin täytyy tietenkin tarkistaa ruudun takaa, livistikö orava sinne.

Monet videot ovat pitkiä, jopa kahdeksantuntisia. Ehkäpä ideana on pistää video pyörimään lemmikkien viihteeksi omistajan työpäivän ajaksi? Itse en uskaltaisi jättää kissoja katsomaan videoita ilman valvontaa. Välillä lintuja tai oravia huidotaan sen verran tarmokkaasti, että tilannetta saa jopa hieman jäähdytellä. Meillä videoita katsotaan älytelkkarista, jonka innokas oravanmetsästys voi hyvinkin saada kaatumaan. Toistaiseksi mitään lähmäisiä käpälänjälkiä pahempaa ei telkkarille ole kuitenkaan tapahtunut.

Teen paljon kotona tietokonehommia, mikä on välillä hieman haastavaa, koska kissojen mielestä tietokoneen edessä toimettomana istuva ihminen voisi hyvin käyttää aikansa johonkin järkevämpään, kuten kissojen kanssa leikkimiseen. Videon pyörimään laittaminen aiheuttaa lievän ”huono kissanomistaja” -reaktion, mutta on välillä ah niin toimiva keino hetken rauhan saamiseen. Video ei siis tietenkään korvaa oikeaa kissan aktivoimista, kuten leikkimistä tai valjastelua, mutta saattaa tarjota omistajalle kissavapaan hetken vaikka muutaman sähköpostin kirjoittamista varten. Toimii siis kuten piirretyt pikkulapsille.

Omista kissoistani videoita tykkää katsoa kolme, eli puolet kaikista. Loppuja eivät videot kiinnosta. Videoita katsovien suosikkeja ovat nimenomaan oravavideot. Puna- ja harmaaoravien lisäksi myös maaoravat ovat hauskoja. Kissat jaksavat välillä katsoa videota yllättävänkin pitkään, toki hieman videosta riippuen. Joskus ”tylsän” videon joutuu vaihtamaan kiinnostavampaan kesken kaiken, kun katsojien kiinnostus hiipuu ennen aikojaan. Ärsyttävintä videoissa ovat mainokset. Ymmärrän kyllä, että mainostulot ovat tärkeitä, mutta näitä katsovat KISSAT, joita ei taatusti kiinnosta esimerkiksi autot tai tietokoneet. Toki itsekin näen mainokset, koska havahdun mainosten ääneen ja menen ohittamaan ne, mutta hieman turhalta tuntuu silti.

Mainosten lisäksi videoiden huono puoli on se, että kissat ovat hämmästyttävän nopeasti ehdollistuneet siihen, että telkasta tulee oravaohjelmaa aina silloin, kun valitsen verkkoselaimen näytölle. (Kyllä, ne selvästikin osaavat erottaa milloin verkkoselain valitaan toisen tv-kanavan tai Netflixin sijaan.) Pettymys on suuri, jos katsonkin sillä kertaa vaikkapa puutarhaohjelmaa. Sitkeästi saatetaan silti tönöttää toosan edessä odottamassa, josko niitä oravia kuitenkin jostain vielä ilmaantuisi. Tähän mennessä katsotuista videoista kaikista hauskin on kuitenkin ollut ihan ihmisille tarkoitettu suomalainen luonto-ohjelma Metsän selviytyjät, jossa seurattiin oravien ja muiden eläinten elämää talvisessa metsässä. Suosikkikohdassa oravanpoikaset säntäilivät metsässä edes takaisin. Ohjelma löytyy YLE Areenan luontodokumenteista (https://areena.yle.fi/1-4226483), josta sen voi katsoa monta kertaa. 

Kissapuu_Kissat__youtube2Kissat__youtube3

Tekstit ja kuvat Elina Koivisto

Artikkeli on alunperin julkaistu Somakiss ry:n jäsenlehdessä 1/2019

Read entire post
1 - 10 of 24 results