Matti FI* RockyHill´s Natchez muutti meille helmikuussa 2021. Olimme jo pitkään halunneet kissan perheenjäseneksemme ja pohdinnan jälkeen päädyimme norjalaiseen metsäkissaan. Minulla on ollut maatiaiskissa Hemuli, joka nukkui pois 22-vuotiaana ja useamman kissattoman vuoden jälkeen kissakuume oli jo kova. Meille oli selvää jo ennen Matin muuttoa, että haluamme retkeillä ja matkailla hänen kanssaan, jos hän ei koe sitä epämiellyttäväksi. Puolen vuoden aikana olemmekin nähneet ja touhuilleet porukalla vaikka mitä!

Matin muutettua meille aloimme parin päivän jälkeen totuttamaan häntä valjaisiin. Ensin valjaat olivat muutaman päivän lattialla tutkittavana ja sitten harjoittelimme valjaiden kanssa olemista sisällä. Se sujuikin niin hyvin, että siirryimme ulos tutkimaan maailmaa. Nykyään Matti juoksee ovelle – kotona, mökillä tai reissussa – kun näkee valjaat. Ulkoilemme Matin kanssa lähes joka päivä, hän on siis erittäin innokas ulkoilija. Talvella ja keväällä kävimme retkeilemässä luontopoluilla. Kävimme Matin kanssa ensimmäisellä kunnon retkellä Leivonmäen kansallispuistossa maaliskuussa. Siellä on kivoja lyhyitä reittejä, jotka sopivat hyvin kissan kanssa kuljettavaksi. Tosin aukealla suolla oli niin kova tuuli, että Mattia pelotti ja hän siirtyi suon yli turvallisesti repussa. Ja reppu onkin kätevä, jos tulee väsy tai pelottava tilanne, siellä on turvallista matkustaa. Jos on Keski-Suomessa päin, niin kannattaa käydä Konneveden ja Hankasalmen rajamailla Häähninmäellä. Korkealta Häähninmäen tuvalta avautuu komeat maisemat, ihmeteltävää riittää kissalle ja palvelijalle. Kesällä emme retkeilleet kovien helteiden vuoksi. Matti ulkoili iltaisin mökillä sekä kotipihassa lähinnä makaillen ja tarkkaillen menoa.

 

Matti kulkee meidän mukana lähes kaikkialle. Matkustelu ja liikkuminen täytyy toki tehdä tassukansalaisen ehdoilla ja matkalla päiviä ei kannata aikatauluttaa kovin tiiviiksi. Matti syö enimmäkseen raakaruokaa ja alammekin lisäämään teollisen ruoan määrää muutama päivä ennen reissua, että ei tule niin kovaa järkytystä ruokavalion muutoksesta. Pakastimet kun ovat harvinaista herkkua retkillä. Kun lähdemme porukalla reissuun ja edessä on useampi tunti autossa matkustusta, emme lähde kotoa tai jatka matkaa ennen kuin Matti on syönyt ja käynyt vessassa. Hän ei ole toistaiseksi suostunut asioimaan vessassaan sen ollessa auton takakontissa eli Matti haluaa vessarauhan! Matkakohteeseen saavuttaessa varmistamme ensin, että huoneen ikkunat ovat kiinni, ennen kuin päästämme Matin tutkimaan huonetta. Keräämme myös mahdolliset särkyvät ja syötävät tavarat piiloon.

Ensimmäisen hotellireissun teimme Järvisydämeen keväällä. Siellä kävimme Matin kanssa ulkoilemassa, söimme hyvin ja Matti päivysti ikkunalaudalla tarkkaillen maailman menoa. Hotellilomille lähdettäessä kannattaa ottaa huomioon, että majoituspaikalla ei ole välttämättä huoneen oveen lemmikkikylttiä. Sellainen onkin ihan hyvä tehdä itse. Matti vaikutti tyytyväiseltä lomaansa ja ilmoittikin haluttomuudestaan kotiin paluuseen naukumalla puolet kotimatkasta. Pidemmän reissun teimme kesälomalla Turun saaristoon. Olimme ensin yön Turussa ja seuraavana aamuna käänsimme nokan kohti saaristoa. Nauvossa Matti pääsi ensimmäistä kertaa ravintolaan ja se ei ole jäänyt viimeiseksi kerraksi. Matti on jo kokenut ravintoloiden asiakas. Kannattaa siis rohkeasti kysyä voiko kissan kanssa tulla ravintolaan. Yhdessä ravintolassa tarjoilija kertoi, että kissat ovat tervetulleita sisälle, mutta koirat jäävät terassille! Matin ravintolaherkkuihin kuuluu vitamiinijuoma, mallastahna ja lohisoppa eli omilla eväillä mennään.

Autossa Matti matkustaa yleensä omassa turvavyössään, mutta päiväuniaikaan koppa on mieluisampi paikka. Saariston rengastiellä Matti pääsi poikkeuksellisesti syliin etupenkille tähyilemään maisemia ja ihmettelemään lauttamatkoja. Matti ja me suositellaan Saariston rengastietä retkikohteeksi. Kannattaa kuitenkin olla saaristossa vähintään kaksi yötä, että jää aikaa muuhunkin kuin autossa istumiseen. Matkan lopuksi yövyimme vielä Tampereella ihanassa hotelli Lillanissa, jotta ei ollut niin pitkä ajomatka kotiin.

Mökkeily on Matille pelkkää seikkailua! Olemme todella paljon mökillä ja siellä Matti pääsee ulkoilemaan paljon enemmän kuin kaupunkiasunnollaan. Matilla on mökillä oma lenkkinsä, joka käydään kiertämässä ainakin kerran päivässä ja sitten hän makailee mökin pihassa ötököitä metsästäen. Alkukesästä Matti harjoitteli suppailua, mutta kesä oli niin kuuma, että häntä ei voinut ottaa mukaan porottavan auringon alle. Keli näyttää nyt enemmän Matin suppailuun sopivalta.

Itseäni ihmetyttää kuinka paljon reissaava kissa herättää huomiota matkoillamme. Matti on saanut paljon uusia kavereita hotellin ja ravintoloiden henkilökunnasta sekä asiakkaista. Myös luontoretkillä riittää ihmettelijöitä ja rapsuttelijoita. Seuraava seikkailu on jo varattuna ja uusia suunnitellaan! Jos haluaa seurata Matin retkiä, niin Matin löytää Instagramista nimimerkillä matti_ _katti. Meiltä voi myös kysellä vinkkejä omiin seikkailuihin ig-tilin kautta ja jos sinulla on meille hyviä vinkkejä, niin kuulemme niistä mielellämme!

Teksti ja kuvat: Leena Parkatti

 

Matkalle mukaan:

- valjaat

- kuljetuskoppa / reppu

- raapimislauta

- herkut

- muutama lempilelu

- vessa ja koirankakkapusseja

- lemmikkikyltti

- kampa / harja

- punkkipihdit

- maitohappobakteerit

Ja luontoretkille vettä, kuppi ja nameja.

 

Teksti on alunperin julkaistu Mettis jäsenlehdessä 03/2021.

Kerrostalossa asuvana kissanomistajana miettii usein, miten kissalle saa tarjottua mahdollisimman mielekästä tekemistä ja hyvän elämänlaadun. Kissan aktivoimisesta on nykyisin tarjolla hyviä kirjoja ja oppaita, mutta kissojen ulkoiluttaminen valjaissa kaupungissa tuntuu olevan varsin harvinaista ja sitä kohtaan kuulee paljon ennakkoluuloja. Opettelu voikin vaatia paljon aikaa ja kärsivällisyyttä omistajalta. Tässä kirjoituksessa jaan aiheesta omia kokemuksiani ja vinkkejä.

Valjaisiin totuttelu

Helpoin tapa totuttaa kissa valjaisiin on pukea sille valjaat, nostaa kissa syliin ja kantaa se suoraan ulos rauhalliseen paikkaan. Siellä sitten riittääkin niin paljon ihmeteltävää, että valjaita ei enää huomata. On turha antaa kissan kiemurrella sisällä valjaat päällä, usein kissa vain jähmettyy paikoilleen tai ahdistuu. Älä myöskään anna kissan itse kulkea ulko-ovesta, jotta se ei ala karkailla rappuun.

Valjaiden pukeminen voi olla aluksi vaikeaa, mutta vähitellen kissa yleensä yhdistää ne mukavaan ulkoiluun ja pukeminen helpottuu. Valjaita löytyy muutamaa eri perusmallia. Itse olen suosinut mallia, jossa myös rinnan alla etujalkojen välissä kulkee hihna (Y-valjas), jolloin kissan kaulaan ei kohdistu niin voimakasta painetta kuin kahdeksikon mallisissa valjaissa. Valjaat tulee säätää riittävän kireälle, jotta pelästyessään kissa ei pääse niistä helposti kiemurtelemaan vapaaksi. Kokeilla voi myös pikkukoirille tehtyjä valjaita (esim. Rukka), joissa on leveä rintaosa, mutta kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että soljet eivät ole liian isot ja paina kissaa. Birmalla myös turkki jää helposti valjaisiin kiinni, jos remmit ovat kovin kapeat. Valjaisiin kannattaa myös kaiken varalta teettää pieni kyltti omistajan yhteystiedoille. Lyhyt nahkahihna on alkuun paras, Flexin kanssa saa olla tarkkana jos kissa innostuu kiipeilemään puihin tai säntäämään esim lintujen perään.

Ulkoiluun totuttelu tulee aloittaa pikku hiljaa ja aina kissan ehdoilla. Kissoissa on myös hyvin paljon eroa siinä, minkälainen ulkoilu on niiden mieleen. Edesmennyt Olli-birmamme (Zhamanen Ouray SBI b) nautti eniten siitä, että sai istua turvallisessa ja lämpimässä paikassa nuuskimassa ilmaa. Välillä riitti alle vartin seikkailu ja kissa oli hyvin väsynyt ulkoilun jälkeen. Nykyinen kissamme Mauno (Pumpulivuoren Glorious Snow Lion, SBI c21) taas on liikkuvampi yksilö; ei pysy juurikaan paikoillaan, vaan kävelee pitkiäkin matkoja ja viihtyy ulkona helposti yli tunnin. Yksi kissa nauttii tuttujen paikkojen kiertämisestä, toinen taas uusien ympäristöjen tutkimisesta. Kissan viihtymistä tuleekin jatkuvasti tarkkailla ulkoilun aikana. Tyytyväinen kissa on rento, tarkkaavainen, utelias ja kulkee häntä pystyssä. Jos kissa alkaa ulkoilun aikana näyttää jännittyneeltä, kyyhöttää, tärisee, naukuu tai alkaa pyöriä jaloissa, on syytä lopettaa ulkoilu siltä kerralta siihen.

”Se on kissa!”

Valjaissa ulkoileva kissa herättää huomiota. Mauno on oppinut kulkemaan tasaisesti kevyen liikenteen väylän reunaa. Kun hihnan päässä onkin kissa, vastaan tulevilta koirilta tulee erilaisia reaktioita. Harvempi haukkuu, osa on avoimen uteliaita ja osa ei tiedä miten suhtautua. Koiranomistajat ovat välillä liiankin innoissaan ja haluaisivat päästää koiransa nuuskimaan. Kissa saattaa kuitenkin yllättäen läppäistä koiraa tassulla ja silloin kynsi voi tehdä pahaa jälkeä. Koiran reaktioistakaan ei voi koskaan olla varma. Metsässä törmää todennäköisimmin irrallaan oleviin koiriin, mikä onkin suurin huolenaihe kissan kanssa ulkoillessa. Maunoa eivät koirat juuri kiinnosta, mutta se ei myöskään väistä niitä. Ihmisillekin ulkoileva kissa tuntuu olevan varsin eksoottinen näky. Kaupungissa kadulla näkee kyllä päivittäin koiria, mutta jos lähipiirissä ei ole kissaa, niin harvemmin niitä pääsee tapaamaan muuten kuin esim. kissakahviloissa. Paljon saa myös vastailla kysymyksiin kissan ulkoilusta ja rodusta ylipäätään.

Muita huomioitavia asioita

Ulkoilu aktivoi kissaa niin psyykkisesti kuin fyysisesti ja lähentää sen ja omistajan suhdetta. Mauno vaikuttaa nauttivan kovasti kivenlohkareilla kiipeilystä, heinikossa kulkemisesta ja poluilla tassuttelusta. Mauno on hämmästyttävän nopeasti oppinut hahmottamaan lähiympäristönsä ja osaa suunnistaa kotiin oikeaa ulko-ovea myöden. Ulkona kissa myös altistuu erilaisille mikrobeille, mikä on hyväksi steriiliä teollista ruokaa syövän kissa terveydelle. Jos kissa tai omistaja ei innostu ulkoilusta, niin sisäkissallekin voi tuoda ulkoa heinää, oksia, lehtiä, käpyjä yms. haisteltavaksi ja maisteltavaksi. Kissan rokotukset tulee tietysti pitää kunnossa ja mainita ulkoilusta eläinlääkärille rokotuskäynnin yhteydessä. Punkit ovat todella ikävä ja inhottava riesa. Apteekista saa kissoille sopivaa muutaman viikon välein iholle laitettavaa valeluliuosta, joka tappaa kissaan kiinnittymistä yrittävät punkit. Turkki kannattaa kuitenkin käydä läpi joka ulkoilukerran päätteeksi ja birman valkoinen turkki onkin tässä suhteessa hyvin kiitollinen. Omat kissat ovat antaneet huuhdella tassunsa lavuaarissa, mikä on tarpeen kevään ja syksyn kurakeleillä.

Kissojen kylmänsiedossa on myös paljon eroa, pennut, vanhat kissat ja heikossa lihaskunnossa olevat kissat sietävät kylmää huonosti. Paleleva kissa alkaa täristä, kyyhöttämään ja nostelemaan tassujaan. Kova tuuli tekee kissoista usein levottomia, sillä silloin ympäristön havainnointi on hankalampaa. Mauno on ulkoillut läpi Etelä-Suomen talven, sitä ei tunnu sade, loska tai edes lumi haittaavan. Lähinnä se kävelee tyynesti läpi lammikoiden ja mennessään ravistelee tassujaan. Lieneekö syynä moiseen säänkestävyyteen sukutaulusta löytyvä siperiankissa.

Toisille kissoille riittää ulkoilu silloin tällöin ja osa voisi käydä ulkona joka päivä useaan otteeseen. Kissan kanssa ulkoilu on mukavaa, mutta vaatii sitoutumista omistajalta. Jos kissa on hyvin aktiivinen ja nauttii ulkoilusta, sen on vaikea hyväksyä sitä, että se ei jostain syystä enää pääsekään ulos ja sisällä käytös voi muuttua todella rasittavaksi. Kannattaa siis harkita tarkkaan alkaako totuttaa kissaansa ulkoiluun. Kissalle se on kyllä todella mielekästä tekemistä ja rauhallinen ulkona oleilu ei ole ihmisellekään haitaksi; ympäristöä ja luontoa ehtii havainnoimaan ihan eri tavalla, kun liikkuu kissan tahtiin.

Maunon seikkaluja voi seurata blogista: https://daysoffluffiness.wordpress.com/

Teksti ja kuvat: Terhi Launiainen

Artikkeli on alunperin julkaistu Pyhä Birman Kissa ry jäsenlehdessä 4/2020