Tulosta

Kissapuu blogi


 

 

kissapuu_blogi_vieras kyna

 

 

KISSAPUUN BLOGISSA VIERAILEVAT KIRJOITTAJAT KIRJOITTAVAT KISSAN ELÄMÄÄN JA HYVINVOINTIIN LIITTYVISTÄ ASIOISTA.

 

Julkaistu , julkaisija

KISSATARHAN RAKENTAMINEN, OSA 2.

kissatarhan_rakentaminenkissat_ulkoilee_tarhassa

Muutimme reilut pari vuotta sitten rivitalosta omakotitaloon. Rivitaloasunnossamme oli kissatarha valmiina sinne muuttaessamme, mikä olikin yksi suurista syistä siihen, miksi päädyimme juuri kyseiseen asuntoon. Taloa etsiessämme taas tärkeä kriteeri oli, että talossa pitää olla etuoven lisäksi toinen ovi, jonka yhteyteen saa rakennettua kissatarhan. Muutama ihan potentiaalinen talo putosi listalta sen takia, että niihin olisi ollut mahdotonta tai ainakin hyvin vaikea saada tehtyä tarha talon yhteyteen.

Kissatarhan ei tietenkään ole mikään pakko olla talossa fyysisesti kiinni, mutta jo olemassa olevien rakenteiden, kuten talon seinien, hyödyntäminen vähentää rakentamisen tarvetta ja kissojen kulkeminen tarhaan on helpompaa.

Oma tarhamme on rakennettu kellarikerroksesta tulevan sivuoven ympäristöön. Ovessa on kissanluukku, jonka kautta kissoilla on vapaa pääsy tarhaan. Suljen luukun yleensä yöksi ja silloin, kun emme ole kotona. Kesällä tosin annan kissojen olla joskus yli yönkin tarhassa. Tarhassa tuskin on muuten sen kummempia vaaranpaikkoja kuin sisätiloissakaan, mutta vapaana liikkuvat kissat saattavat joskus aiheuttaa harmia. Pihassa on liikkunut välillä myös kettu, jonka ilmestyessä pihaan kaikki kissat säntäävät vauhdilla sisälle.

Tarhan tukipuut ovat maalattua liimapuuta, 90 x 90 mm ja verkko pienisilmäistä ja tukevaa jyrsijäverkkoa, joka ainakin periaatteessa estää esimerkiksi lintujen tarhaan menemisen. Myös tarhan katto on verkkoa. Tarhan alueella on katolle menevät tikkaat, joita nuohooja tarvitsee katolle päästäkseen, joten katossa on tikkaiden kohdalla avattava luukku. Luukun reunoille jää pieni rako, josta joku utelias talitintti joskus löytää pääsyn tarhaan. Siitäpä vasta riemu repeää! Kaikki linnut on ainakin toistaiseksi saatu elävinä ulos, joskus tosin muutamaa pyrstöhöyhentä köyhempinä.

Verkkokatossa on puolensa ja puolensa. Osa tarhasta on maapohjaista, joten verkkokatto mahdollistaa sateen pääsemisen maa-alueelle, eikä sitä tarvitse kastella. Kissojen mielestä tarhaan ei varmaankaan tarvitsisi sataa ollenkaan, mutta ne eivät tiedä, että niiden himoitsema ruoho tarvitsee vettä kasvaakseen. Talvella katolta tarhan päälle putoava lumi saattaa joskus olla ongelmallista, mutta ainakin toistaiseksi pahemmilta vaurioilta on säästytty.

Tarhan toinen puoli oli jo valmiiksi terassia, joten se on jätetty sellaiseksi. Terassilla on kissoja varten tehty mökki, jonka päälle laitetaan kauniilla ilmalla pehmuste, sekä tuoli, jossa istuskelen itse silloin, kun se on vapaana. Usein siinä on tietenkin kissa.

Tarhassa on maapohjan puolella sisustuksena puupöllejä ja isoja omenapuun oksia. Koko tarhan kiertää ehkä noin metrin korkeudella oleva ”ikkunalauta”, jossa kissat voivat istuskella ja kiertää tarhaa muita ylempänä. Suunnitelmissa on tehdä tarhaan jonkinlainen kiipeilypölkky ja istumatasoja myös korkeammalle.

kissan_ulkoilu_turvallisestikissat_ja_ulkotarha

Teksti ja kuvat: Elina Koivisto

Artikkeli on alunperin julkaistu Somakiss ry:n jäsenlehdessä 02/2019

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

KISSAN ULKOILUSTA

kuva_6_paeaekuva_400x300kuva_7_kivellae_taehystaemaessae_400x300

Kerrostalossa asuvana kissanomistajana miettii usein, miten kissalle saa tarjottua mahdollisimman mielekästä tekemistä ja hyvän elämänlaadun. Kissan aktivoimisesta on nykyisin tarjolla hyviä kirjoja ja oppaita, mutta kissojen ulkoiluttaminen valjaissa kaupungissa tuntuu olevan varsin harvinaista ja sitä kohtaan kuulee paljon ennakkoluuloja. Opettelu voikin vaatia paljon aikaa ja kärsivällisyyttä omistajalta. Tässä kirjoituksessa jaan aiheesta omia kokemuksiani ja vinkkejä.

Valjaisiin totuttelu

Helpoin tapa totuttaa kissa valjaisiin on pukea sille valjaat, nostaa kissa syliin ja kantaa se suoraan ulos rauhalliseen paikkaan. Siellä sitten riittääkin niin paljon ihmeteltävää, että valjaita ei enää huomata. On turha antaa kissan kiemurrella sisällä valjaat päällä, usein kissa vain jähmettyy paikoilleen tai ahdistuu. Älä myöskään anna kissan itse kulkea ulko-ovesta, jotta se ei ala karkailla rappuun.

Valjaiden pukeminen voi olla aluksi vaikeaa, mutta vähitellen kissa yleensä yhdistää ne mukavaan ulkoiluun ja pukeminen helpottuu. Valjaita löytyy muutamaa eri perusmallia. Itse olen suosinut mallia, jossa myös rinnan alla etujalkojen välissä kulkee hihna (Y-valjas), jolloin kissan kaulaan ei kohdistu niin voimakasta painetta kuin kahdeksikon mallisissa valjaissa. Valjaat tulee säätää riittävän kireälle, jotta pelästyessään kissa ei pääse niistä helposti kiemurtelemaan vapaaksi. Kokeilla voi myös pikkukoirille tehtyjä valjaita (esim. Rukka), joissa on leveä rintaosa, mutta kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että soljet eivät ole liian isot ja paina kissaa. Birmalla myös turkki jää helposti valjaisiin kiinni, jos remmit ovat kovin kapeat. Valjaisiin kannattaa myös kaiken varalta teettää pieni kyltti omistajan yhteystiedoille. Lyhyt nahkahihna on alkuun paras, Flexin kanssa saa olla tarkkana jos kissa innostuu kiipeilemään puihin tai säntäämään esim lintujen perään.

Ulkoiluun totuttelu tulee aloittaa pikku hiljaa ja aina kissan ehdoilla. Kissoissa on myös hyvin paljon eroa siinä, minkälainen ulkoilu on niiden mieleen. Edesmennyt Olli-birmamme (Zhamanen Ouray SBI b) nautti eniten siitä, että sai istua turvallisessa ja lämpimässä paikassa nuuskimassa ilmaa. Välillä riitti alle vartin seikkailu ja kissa oli hyvin väsynyt ulkoilun jälkeen. Nykyinen kissamme Mauno (Pumpulivuoren Glorious Snow Lion, SBI c21) taas on liikkuvampi yksilö; ei pysy juurikaan paikoillaan, vaan kävelee pitkiäkin matkoja ja viihtyy ulkona helposti yli tunnin. Yksi kissa nauttii tuttujen paikkojen kiertämisestä, toinen taas uusien ympäristöjen tutkimisesta. Kissan viihtymistä tuleekin jatkuvasti tarkkailla ulkoilun aikana. Tyytyväinen kissa on rento, tarkkaavainen, utelias ja kulkee häntä pystyssä. Jos kissa alkaa ulkoilun aikana näyttää jännittyneeltä, kyyhöttää, tärisee, naukuu tai alkaa pyöriä jaloissa, on syytä lopettaa ulkoilu siltä kerralta siihen.

”Se on kissa!”

Valjaissa ulkoileva kissa herättää huomiota. Mauno on oppinut kulkemaan tasaisesti kevyen liikenteen väylän reunaa. Kun hihnan päässä onkin kissa, vastaan tulevilta koirilta tulee erilaisia reaktioita. Harvempi haukkuu, osa on avoimen uteliaita ja osa ei tiedä miten suhtautua. Koiranomistajat ovat välillä liiankin innoissaan ja haluaisivat päästää koiransa nuuskimaan. Kissa saattaa kuitenkin yllättäen läppäistä koiraa tassulla ja silloin kynsi voi tehdä pahaa jälkeä. Koiran reaktioistakaan ei voi koskaan olla varma. Metsässä törmää todennäköisimmin irrallaan oleviin koiriin, mikä onkin suurin huolenaihe kissan kanssa ulkoillessa. Maunoa eivät koirat juuri kiinnosta, mutta se ei myöskään väistä niitä. Ihmisillekin ulkoileva kissa tuntuu olevan varsin eksoottinen näky. Kaupungissa kadulla näkee kyllä päivittäin koiria, mutta jos lähipiirissä ei ole kissaa, niin harvemmin niitä pääsee tapaamaan muuten kuin esim. kissakahviloissa. Paljon saa myös vastailla kysymyksiin kissan ulkoilusta ja rodusta ylipäätään.

Muita huomioitavia asioita

Ulkoilu aktivoi kissaa niin psyykkisesti kuin fyysisesti ja lähentää sen ja omistajan suhdetta. Mauno vaikuttaa nauttivan kovasti kivenlohkareilla kiipeilystä, heinikossa kulkemisesta ja poluilla tassuttelusta. Mauno on hämmästyttävän nopeasti oppinut hahmottamaan lähiympäristönsä ja osaa suunnistaa kotiin oikeaa ulko-ovea myöden. Ulkona kissa myös altistuu erilaisille mikrobeille, mikä on hyväksi steriiliä teollista ruokaa syövän kissa terveydelle. Jos kissa tai omistaja ei innostu ulkoilusta, niin sisäkissallekin voi tuoda ulkoa heinää, oksia, lehtiä, käpyjä yms. haisteltavaksi ja maisteltavaksi. Kissan rokotukset tulee tietysti pitää kunnossa ja mainita ulkoilusta eläinlääkärille rokotuskäynnin yhteydessä. Punkit ovat todella ikävä ja inhottava riesa. Apteekista saa kissoille sopivaa muutaman viikon välein iholle laitettavaa valeluliuosta, joka tappaa kissaan kiinnittymistä yrittävät punkit. Turkki kannattaa kuitenkin käydä läpi joka ulkoilukerran päätteeksi ja birman valkoinen turkki onkin tässä suhteessa hyvin kiitollinen. Omat kissat ovat antaneet huuhdella tassunsa lavuaarissa, mikä on tarpeen kevään ja syksyn kurakeleillä.

Kissojen kylmänsiedossa on myös paljon eroa, pennut, vanhat kissat ja heikossa lihaskunnossa olevat kissat sietävät kylmää huonosti. Paleleva kissa alkaa täristä, kyyhöttämään ja nostelemaan tassujaan. Kova tuuli tekee kissoista usein levottomia, sillä silloin ympäristön havainnointi on hankalampaa. Mauno on ulkoillut läpi Etelä-Suomen talven, sitä ei tunnu sade, loska tai edes lumi haittaavan. Lähinnä se kävelee tyynesti läpi lammikoiden ja mennessään ravistelee tassujaan. Lieneekö syynä moiseen säänkestävyyteen sukutaulusta löytyvä siperiankissa.

Toisille kissoille riittää ulkoilu silloin tällöin ja osa voisi käydä ulkona joka päivä useaan otteeseen. Kissan kanssa ulkoilu on mukavaa, mutta vaatii sitoutumista omistajalta. Jos kissa on hyvin aktiivinen ja nauttii ulkoilusta, sen on vaikea hyväksyä sitä, että se ei jostain syystä enää pääsekään ulos ja sisällä käytös voi muuttua todella rasittavaksi. Kannattaa siis harkita tarkkaan alkaako totuttaa kissaansa ulkoiluun. Kissalle se on kyllä todella mielekästä tekemistä ja rauhallinen ulkona oleilu ei ole ihmisellekään haitaksi; ympäristöä ja luontoa ehtii havainnoimaan ihan eri tavalla, kun liikkuu kissan tahtiin.

10_Ulkoilua_kevaeaellae_kuvaaja_Tiina_Launiainen_300x400kuva_1_Olli_nuuskuttaa_300x400

Maunon seikkaluja voi seurata blogista: https://daysoffluffiness.wordpress.com/

Teksti ja kuvat: Terhi Launiainen

Artikkeli on alunperin julkaistu Pyhä Birman Kissa ry jäsenlehdessä 4/2020

Lue koko viesti