Nyt täytyy myöntää että saatoin huijata teitä hieman. Tarkoitukseni ihan oikeasti oli kirjoittaa tällä kertaa aktiivisen kissan kouluttamisen haasteista, mutta kesä sekoitti pääni ja mun on siksi pakko kirjoittaa teille ulkoilun ihanuudesta nyt, kun asia on ajankohtainen!

Ulkoilu on kissalle monin tavoin monipuolista aktivointia; nenä pääsee töihin erilaisten hajujen maailmassa, kroppa pääsee hommiin liikkuessa ja aivot töihin kun ympärillä tapahtuu kaikenlaista. Ulkoillessa kissa saakin toteuttaa monia eri käyttäytymismallejaan ja se on siksi melkoista superaktivointia kissalle kuin kissalle - turvallisesti valjaissa toteutettuna!

Kerron teille salaisuuden; en itse ensimmäisten kissojeni kanssa ulkoillut juurikaan. Miksikö? Koska olin nähnyt videoita kissoista, jotka kävelevät omistajan vierellä kuin koirat pitkiä lenkkejä, leikkivät kävyillä ja oksilla ja kulkivat häntä pystyssä ympäri pihamaata. Kun se totuus omalla kohdalla oli takaisin sisätiloihin hädissään juokseva norjalainen metsäkissa, en uskaltanut yrittää, koska koin tilanteen noloksi.

Onneksi ihminen on oppivainen, ainakin silloin tällöin! Jälkikäteen ajateltuna harmittelen sitä, ettei missään näy videoita siitä valjastelun lähtötilanteesta, puhumattakaan valjaiden mukavaksi kouluttamisesta. Harmittelen myös, ettei puhuta erilaisista tavoista ulkoilla kissan kanssa - ulkoilun kun ei tarvitse olla valjasulkoilua, vaan ulkoilu voi tapahtua myös esimerkiksi catiolla, ikkunan läpi tai vaikka tuomalla piha sisälle. Tapoja on ihan yhtä monta kuin kissojakin, ja pääasia onkin löytää se tapa, josta oma kissa pitää - kaikki kissat eivät välitä valjasulkoilusta, eikä kaikkien tarvitsekaan!

Tämä somalitripletti rakastaa ulkoilua, mutta kukin omalla tavallaan. Kevään, kesän ja alkusyksyn kissat kuluttavat mielellään catiolla, eli verkotetulla terassilla, johon ollaan kissojen viihtymisen lisäämiseksi rakennettu myös monia eri tasoja, jolloin kissoilla on paljon valinnanvaraa - korkeimpana olevat tasot ovatkin suosituimpia kyyläyskäytössä ja aito puu verkotuksen sisällä on ihan suosikki kiipeilykohde. Catiolla kuluisi heittämällä koko kesä yötä myöten, jollei katastrofiajattelijaemäntä ottaisi sisälle aina kun valvova silmä ei ole lähipiirissä. Kesällä suosikkijuttua on myös valjasulkoilu; Tyyne ja Viola ovat alusta asti olleet seikkailijasieluja ja tutkivat ulkoillessaan puita myöten kaiken mahdollisen. Norton on sen sijaan aina ollut haaveilija - herra rakastaa auringon paistetta, kevyttä tuulen henkäystä kasvoilla ja emännän vieressä makoilua päättömän juoksemisen sijaan.

Talvisin tripletti on aivan kuin allekirjoittanut; kylmä on pyllystä varsinkin paljaan tassuanturan alla eikä pihalle yksinkertaisesti ole yhtäkään järkevää syytä mennä. Syksyllä ja keväällä ulkoilu voidaan suorittaa jos on takki päällä, mutta heti kun tassuanturoihin tulee pieninkään vilpoisuuden tunne, kutsuu sisätila. Luonnollisesti ulkoilu tapahtuu tämän vuoksi talvisin paitsi ikkunoiden eteen sijoitetuista raapimapuista ulos katsellen, mutta myös niin, että tuon pihalta pesuhuoneeseen nuuhkittavaksi lunta, oksia ja mitä milloinkin satun pihalta löytämään. On yllättävää miten paljon kissat tällaisestakin innostuvat nuuhkuttelemaan! Suosittelen kokeilemaan jos kissa ei muutoin innostu ulkoilusta - nenän lisäksi myös aivonystyrät saavat pohdittavaa - toimii myös kesällä!

Ja se ulkoilu. Allekirjoittaneen heureka oli aikanaan se, että kaikki ulkoilevat eri tavalla. Somalien kanssa lähdinkin alkuun liikkeelle rauhallisesta valjaisiin totuttelusta ihan sisätiloissa ja huomasin nopeasti, että valjaiden mukavaksi opettelu on heittämällä kissan ulkoilun tärkein osuus: osuus, johon kannattaa panostaa ja johon ei vaan voi kuluttaa liikaa aikaa.  

Kun valjaat ja perässä roikkuva naru eivät aiheuta kotona häikkää, siirrytään ulos - kissan ehdoilla ja alkuun ihan vain hengailemaan ovelle. Pihalla on itse asiassa todella monia asioita, joita kissa voi pelätä, ja tämä kannattaa aina muistaa kun ulkoilua aloitetaan. Kun sisäkissa, joka tuntee omat, tutut sisätilat läpikotaisin ja tuntee olonsa siellä turvalliseksi astelee ulos ulko-ovesta on edessä rajaton maailma, jossa tapahtuu yhtäaikaisesti miljoonia asioita, joista kissa ei tiedä mitään ja joihin kissa ei itse voi millään tapaa vaikuttaa. Ohi vilistää kolisevia kotteroita eri väreissä, outoja ihmisiä, todella epäilyttäviä karvaotuksia narujen päässä... Kun tähän lisätään vielä outo hajumaailma, jossa ei haise tuttu ja turvallinen koti, ja muuttuvat olosuhteet (tuuli, märkyys, sade jne) on kissalla aika paljon pelottavaa ympärillä - puhumattakaan jos päälle on vielä juuri äsken väkisin heitetty ahdistavat valjaat ja omistaja vain nykii eteenpäin. Jännittäisikö sinua, jos sinut heitettäisiin oudolle planeetalle pakkopaidassa?

Kaiken avain onkin ehdottomasti se kissan ehdoilla meneminen. Turvallisuutta luo omistaja, joka on kissan tukena ja luotto siihen, että jos haluaa, pääsee turvallisesti sisätiloihin. Innostusta ulkotiloihin voi tuoda myös tuttu lelu tai herkut, ja toisaalta alkua voi helpottaa ulkoilemalla rauhallisissa paikoissa, joissa ulkoisia häiriötekijöitä (kuten autoja tai outoja ihmisiä) tulee vähemmän. Meillä ulkoilut aloitettiin aikanaan takapihalta, johon pääsi catiolta suoraan - näin ympäristö oli jo tuttu, kun saman hajumaailman ja saman takapihan näki jo catiolta ja “suurempi maailma” oli vielä piha-aidan takana. Toisaalta aikanaan norjalaisten metsäkissojen kanssa, kun asuin kerrostalossa, valjasulkoilimme vain mökkireissuilla, koska mökillä piha oli luonnollisesti rauhallinen eivätkä norskit kestäneet autoja tai outoja ihmisiä lainkaan.

Ulkoilu on huippu aktiviteetti, jota pidetään kuitenkin joskus vaikeana toteuttaa. Kun sen lenkkeilevän kissan sijaan todellisuus onkin paikallaan seisova, ihmettelevä kissa ulko-ovella, voi suorituspaineissa herkästi jäädä edes yrittämättä. Näin kesällä haluan kuitenkin haastaa sinut kokeilemaan ulkoilua oman kissasi mielenkiinnon mukaan; olisiko teillä sisälle tuodut pihatavarat mielenkiintoinen ulkoiluaktiviteetti, ihmettelettekö yhdessä maailman menoa catiolla tai pääsevätkö kissat teillä katsomaan pihamaan tapahtumia ikkunasta? Lenkkeilettekö vauhdilla ympäriinsä vai oppisitko sinäkin nauttimaan siitä yhteisestä hetkestä, istuskelusta siinä ulko-oven vieressä? Jokainen kissa ei pidä ulkoilusta, eikä jokaisen kissan tarvitsekaan - virikkeenä sitä voi kuitenkin kokeilla monin eri tavoin!

Kaiken pointtina; nauttikaa kesästä! Ensi kerralla nimittäin ihan oikeasti mietitään sitten niitä aktiivisen kissan kouluttamisen ongelmia ja sitä, miten meidän tripletin kanssa niitä on käsitelty. Viuhuvat tassut ja innosta herkkupussilla pyörivä kissa voivatkin pyöriä nyt kesän pihamaalla, aletaan syksyllä treenaamaan!

 

Teksti ja kuvat: Eveliina Jurmu

Somakiss ry:n puheenjohtaja

Lisäoppia, koulutusta ja palveluita hankittavissa Eveliinan omien sivujen kautta > www.kissankanssa.fi

Kerrostalossa asuvana kissanomistajana miettii usein, miten kissalle saa tarjottua mahdollisimman mielekästä tekemistä ja hyvän elämänlaadun. Kissan aktivoimisesta on nykyisin tarjolla hyviä kirjoja ja oppaita, mutta kissojen ulkoiluttaminen valjaissa kaupungissa tuntuu olevan varsin harvinaista ja sitä kohtaan kuulee paljon ennakkoluuloja. Opettelu voikin vaatia paljon aikaa ja kärsivällisyyttä omistajalta. Tässä kirjoituksessa jaan aiheesta omia kokemuksiani ja vinkkejä.

Valjaisiin totuttelu

Helpoin tapa totuttaa kissa valjaisiin on pukea sille valjaat, nostaa kissa syliin ja kantaa se suoraan ulos rauhalliseen paikkaan. Siellä sitten riittääkin niin paljon ihmeteltävää, että valjaita ei enää huomata. On turha antaa kissan kiemurrella sisällä valjaat päällä, usein kissa vain jähmettyy paikoilleen tai ahdistuu. Älä myöskään anna kissan itse kulkea ulko-ovesta, jotta se ei ala karkailla rappuun.

Valjaiden pukeminen voi olla aluksi vaikeaa, mutta vähitellen kissa yleensä yhdistää ne mukavaan ulkoiluun ja pukeminen helpottuu. Valjaita löytyy muutamaa eri perusmallia. Itse olen suosinut mallia, jossa myös rinnan alla etujalkojen välissä kulkee hihna (Y-valjas), jolloin kissan kaulaan ei kohdistu niin voimakasta painetta kuin kahdeksikon mallisissa valjaissa. Valjaat tulee säätää riittävän kireälle, jotta pelästyessään kissa ei pääse niistä helposti kiemurtelemaan vapaaksi. Kokeilla voi myös pikkukoirille tehtyjä valjaita (esim. Rukka), joissa on leveä rintaosa, mutta kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että soljet eivät ole liian isot ja paina kissaa. Birmalla myös turkki jää helposti valjaisiin kiinni, jos remmit ovat kovin kapeat. Valjaisiin kannattaa myös kaiken varalta teettää pieni kyltti omistajan yhteystiedoille. Lyhyt nahkahihna on alkuun paras, Flexin kanssa saa olla tarkkana jos kissa innostuu kiipeilemään puihin tai säntäämään esim lintujen perään.

Ulkoiluun totuttelu tulee aloittaa pikku hiljaa ja aina kissan ehdoilla. Kissoissa on myös hyvin paljon eroa siinä, minkälainen ulkoilu on niiden mieleen. Edesmennyt Olli-birmamme (Zhamanen Ouray SBI b) nautti eniten siitä, että sai istua turvallisessa ja lämpimässä paikassa nuuskimassa ilmaa. Välillä riitti alle vartin seikkailu ja kissa oli hyvin väsynyt ulkoilun jälkeen. Nykyinen kissamme Mauno (Pumpulivuoren Glorious Snow Lion, SBI c21) taas on liikkuvampi yksilö; ei pysy juurikaan paikoillaan, vaan kävelee pitkiäkin matkoja ja viihtyy ulkona helposti yli tunnin. Yksi kissa nauttii tuttujen paikkojen kiertämisestä, toinen taas uusien ympäristöjen tutkimisesta. Kissan viihtymistä tuleekin jatkuvasti tarkkailla ulkoilun aikana. Tyytyväinen kissa on rento, tarkkaavainen, utelias ja kulkee häntä pystyssä. Jos kissa alkaa ulkoilun aikana näyttää jännittyneeltä, kyyhöttää, tärisee, naukuu tai alkaa pyöriä jaloissa, on syytä lopettaa ulkoilu siltä kerralta siihen.

”Se on kissa!”

Valjaissa ulkoileva kissa herättää huomiota. Mauno on oppinut kulkemaan tasaisesti kevyen liikenteen väylän reunaa. Kun hihnan päässä onkin kissa, vastaan tulevilta koirilta tulee erilaisia reaktioita. Harvempi haukkuu, osa on avoimen uteliaita ja osa ei tiedä miten suhtautua. Koiranomistajat ovat välillä liiankin innoissaan ja haluaisivat päästää koiransa nuuskimaan. Kissa saattaa kuitenkin yllättäen läppäistä koiraa tassulla ja silloin kynsi voi tehdä pahaa jälkeä. Koiran reaktioistakaan ei voi koskaan olla varma. Metsässä törmää todennäköisimmin irrallaan oleviin koiriin, mikä onkin suurin huolenaihe kissan kanssa ulkoillessa. Maunoa eivät koirat juuri kiinnosta, mutta se ei myöskään väistä niitä. Ihmisillekin ulkoileva kissa tuntuu olevan varsin eksoottinen näky. Kaupungissa kadulla näkee kyllä päivittäin koiria, mutta jos lähipiirissä ei ole kissaa, niin harvemmin niitä pääsee tapaamaan muuten kuin esim. kissakahviloissa. Paljon saa myös vastailla kysymyksiin kissan ulkoilusta ja rodusta ylipäätään.

Muita huomioitavia asioita

Ulkoilu aktivoi kissaa niin psyykkisesti kuin fyysisesti ja lähentää sen ja omistajan suhdetta. Mauno vaikuttaa nauttivan kovasti kivenlohkareilla kiipeilystä, heinikossa kulkemisesta ja poluilla tassuttelusta. Mauno on hämmästyttävän nopeasti oppinut hahmottamaan lähiympäristönsä ja osaa suunnistaa kotiin oikeaa ulko-ovea myöden. Ulkona kissa myös altistuu erilaisille mikrobeille, mikä on hyväksi steriiliä teollista ruokaa syövän kissa terveydelle. Jos kissa tai omistaja ei innostu ulkoilusta, niin sisäkissallekin voi tuoda ulkoa heinää, oksia, lehtiä, käpyjä yms. haisteltavaksi ja maisteltavaksi. Kissan rokotukset tulee tietysti pitää kunnossa ja mainita ulkoilusta eläinlääkärille rokotuskäynnin yhteydessä. Punkit ovat todella ikävä ja inhottava riesa. Apteekista saa kissoille sopivaa muutaman viikon välein iholle laitettavaa valeluliuosta, joka tappaa kissaan kiinnittymistä yrittävät punkit. Turkki kannattaa kuitenkin käydä läpi joka ulkoilukerran päätteeksi ja birman valkoinen turkki onkin tässä suhteessa hyvin kiitollinen. Omat kissat ovat antaneet huuhdella tassunsa lavuaarissa, mikä on tarpeen kevään ja syksyn kurakeleillä.

Kissojen kylmänsiedossa on myös paljon eroa, pennut, vanhat kissat ja heikossa lihaskunnossa olevat kissat sietävät kylmää huonosti. Paleleva kissa alkaa täristä, kyyhöttämään ja nostelemaan tassujaan. Kova tuuli tekee kissoista usein levottomia, sillä silloin ympäristön havainnointi on hankalampaa. Mauno on ulkoillut läpi Etelä-Suomen talven, sitä ei tunnu sade, loska tai edes lumi haittaavan. Lähinnä se kävelee tyynesti läpi lammikoiden ja mennessään ravistelee tassujaan. Lieneekö syynä moiseen säänkestävyyteen sukutaulusta löytyvä siperiankissa.

Toisille kissoille riittää ulkoilu silloin tällöin ja osa voisi käydä ulkona joka päivä useaan otteeseen. Kissan kanssa ulkoilu on mukavaa, mutta vaatii sitoutumista omistajalta. Jos kissa on hyvin aktiivinen ja nauttii ulkoilusta, sen on vaikea hyväksyä sitä, että se ei jostain syystä enää pääsekään ulos ja sisällä käytös voi muuttua todella rasittavaksi. Kannattaa siis harkita tarkkaan alkaako totuttaa kissaansa ulkoiluun. Kissalle se on kyllä todella mielekästä tekemistä ja rauhallinen ulkona oleilu ei ole ihmisellekään haitaksi; ympäristöä ja luontoa ehtii havainnoimaan ihan eri tavalla, kun liikkuu kissan tahtiin.

Maunon seikkaluja voi seurata blogista: https://daysoffluffiness.wordpress.com/

Teksti ja kuvat: Terhi Launiainen

Artikkeli on alunperin julkaistu Pyhä Birman Kissa ry jäsenlehdessä 4/2020