(0)
Etusivu Kissapuu blogi Viestit aiheesta: kissan ulkotarha
Kissapuu blogi
KISSAPUUN BLOGISSA VIERAILEVAT KIRJOITTAJAT KIRJOITTAVAT KISSAN ELÄMÄÄN JA HYVINVOINTIIN LIITTYVISTÄ ASIOISTA.
KISSATARHAN RAKENTAMINEN, OSA 2.
Muutimme reilut pari vuotta sitten rivitalosta omakotitaloon. Rivitaloasunnossamme oli kissatarha valmiina sinne muuttaessamme, mikä olikin yksi suurista syistä siihen, miksi päädyimme juuri kyseiseen asuntoon. Taloa etsiessämme taas tärkeä kriteeri oli, että talossa pitää olla etuoven lisäksi toinen ovi, jonka yhteyteen saa rakennettua kissatarhan. Muutama ihan potentiaalinen talo putosi listalta sen takia, että niihin olisi ollut mahdotonta tai ainakin hyvin vaikea saada tehtyä tarha talon yhteyteen.
Kissatarhan ei tietenkään ole mikään pakko olla talossa fyysisesti kiinni, mutta jo olemassa olevien rakenteiden, kuten talon seinien, hyödyntäminen vähentää rakentamisen tarvetta ja kissojen kulkeminen tarhaan on helpompaa.
Oma tarhamme on rakennettu kellarikerroksesta tulevan sivuoven ympäristöön. Ovessa on kissanluukku, jonka kautta kissoilla on vapaa pääsy tarhaan. Suljen luukun yleensä yöksi ja silloin, kun emme ole kotona. Kesällä tosin annan kissojen olla joskus yli yönkin tarhassa. Tarhassa tuskin on muuten sen kummempia vaaranpaikkoja kuin sisätiloissakaan, mutta vapaana liikkuvat kissat saattavat joskus aiheuttaa harmia. Pihassa on liikkunut välillä myös kettu, jonka ilmestyessä pihaan kaikki kissat säntäävät vauhdilla sisälle.
Tarhan tukipuut ovat maalattua liimapuuta, 90 x 90 mm ja verkko pienisilmäistä ja tukevaa jyrsijäverkkoa, joka ainakin periaatteessa estää esimerkiksi lintujen tarhaan menemisen. Myös tarhan katto on verkkoa. Tarhan alueella on katolle menevät tikkaat, joita nuohooja tarvitsee katolle päästäkseen, joten katossa on tikkaiden kohdalla avattava luukku. Luukun reunoille jää pieni rako, josta joku utelias talitintti joskus löytää pääsyn tarhaan. Siitäpä vasta riemu repeää! Kaikki linnut on ainakin toistaiseksi saatu elävinä ulos, joskus tosin muutamaa pyrstöhöyhentä köyhempinä.
Verkkokatossa on puolensa ja puolensa. Osa tarhasta on maapohjaista, joten verkkokatto mahdollistaa sateen pääsemisen maa-alueelle, eikä sitä tarvitse kastella. Kissojen mielestä tarhaan ei varmaankaan tarvitsisi sataa ollenkaan, mutta ne eivät tiedä, että niiden himoitsema ruoho tarvitsee vettä kasvaakseen. Talvella katolta tarhan päälle putoava lumi saattaa joskus olla ongelmallista, mutta ainakin toistaiseksi pahemmilta vaurioilta on säästytty.
Tarhan toinen puoli oli jo valmiiksi terassia, joten se on jätetty sellaiseksi. Terassilla on kissoja varten tehty mökki, jonka päälle laitetaan kauniilla ilmalla pehmuste, sekä tuoli, jossa istuskelen itse silloin, kun se on vapaana. Usein siinä on tietenkin kissa.
Tarhassa on maapohjan puolella sisustuksena puupöllejä ja isoja omenapuun oksia. Koko tarhan kiertää ehkä noin metrin korkeudella oleva ”ikkunalauta”, jossa kissat voivat istuskella ja kiertää tarhaa muita ylempänä. Suunnitelmissa on tehdä tarhaan jonkinlainen kiipeilypölkky ja istumatasoja myös korkeammalle.
Teksti ja kuvat: Elina Koivisto
Artikkeli on alunperin julkaistu Somakiss ry:n jäsenlehdessä 02/2019
KISSATARHAN RAKENTAMINEN, OSA 1.
Kissa ei lähtökohtaisesti kuulu Suomen luontoon. Vapaana liikkuva kissa on vaaraksi muulle luonnolle, ja itselleen. Ulkoilmaa useimmat kissat kuitenkin haluavat haistella. Ulkoilua voi hyvin järjestää kissan kanssa valjaiden avulla, useimmat kissat tottuvat niihin hyvin eikä narun päässä kulkeva ihminen kahlitse kissan intoa tutkia ja haistella ympäristöään. Palvelija pääsee jonkin verran helpommalla, jos on mahdollista rakentaa kissalle ulkoilutarha tai verkottaa/lasittaa parveke ulkoilukäyttöön. Miten tarhan voi pihalleen toteuttaa? Seuraavassa Nina Sillanpään toteutukset.
Minulla oli alunperin kaksi kissaa, joille rakensin talon erkkerinurkkaan ensimmäisen tarha-alueen. Kissalauman kasvaessa tarhatilaa lisättiin. Tarhaan pääsee tuuletusikkunasta. Ulommaisen ikkunan vaihdoin plexiseen ikkunaan, mihin sai hyvin kiinnitettyä luukun kulkua varten. Sisimmäisellä ikkunalla tarhan saa kokonaan suljettua. Tarhan perusteita varten kaivoin osittain maan alle tiiliskivisokkelin, jonka päälle kasasin tontilta löytämääni rautatiekiskoissa käytettyä puuta. Siihen sopii hyvin myös n. 10x10 senttinen painekyllästetty puu. Kulmiin käytin kulmarautoja. Rakentamiseen hyödynsin talon rakentamisesta jäänyttä puuta, lisäksi ostin painekyllästettyä puuta lähelle maata tuleviin rakenteisiin, lähinnä peittämään ja varmistamaan verkon alaosan kiinnitystä. Puuosat maalasin talomaalilla. Painekyllästetyllä puulla voi hyvin tehdä koko tarhankin, säästyy maalaushommilta.
Rakennuslautojen koko paljolti riippuu siitä miten korkea tarhasta tulee, kuinka tukeva sen pitää olla. Minulla on tarhan uusi osa koko talon korkuinen, sitä kautta pääsee sitten vielä verkotetulle parvekkeelle. Korkeus tuntui aika huimalta, tein tarhaan parvekkeen tasolle välikaton/lautalattian, johon jätin aukon kulkua varten. Tarhan kiinnityksiin olen käyttänyt terassiruuveja ja se on myös kiinnitetty ulkoseiniin ruuveilla, joten sen poispurkaminenkin on suht helppoa. Tarhassa on maapohja, josta osa sokkelin vieressä olevaa murskakiveä, osa nurmikkoa. Murskakiven päälle voi laittaa esim myynnissä olevaa ns ruohomattoa, se tuntuu tassun alla kivammalta. Tarhoja yhdistää matalampi “juoksuputki”, kumpaakin tarhaosaan pääsee myös ulkokautta ja ovissa on munalukot. Tarhassaolo on välillä, varsinkin kesäöisin, niin mukavaa, että muutaman kerran on kissa pitänyt hakea sisään ulkokautta.
Verkkona olen käyttänyt jyrsijäverkkoa, silmäkoko 1,5x1,5 senttiä. Halusin pienisilmäistä verkkoa, jotta ei tarhaan tulisi esim lintuja tai isompia perhosia yms. Ampiaiset valitettavasti joskus tulevat tarhan puolelle, yleensä ei ihan suoraan sisään lentämällä, mutta jos istahtavat siihen verkolle niin saattavat tulla sisäpuolellekin. Sekös kyllä kissoja viihdyttää, mutta ei minua! Muutama tassu on turvonnut näistä käynneistä. Matoja, sisiliskon ja sammakon poikasia ja joitakin yöperhosia sieltä on kannettu sisään suureena saaliina. Tarhaan tulee myös sen verran viistosadetta, että ruoho kasvaa. Verkkoa myydään metrin levyisenä ja ainakin 10 ja 20 metrin rullassa. Pystypuut on hyvä sijoittaa tähän verkon leveyteen sopivaksi kiinnityksen kannalta. Verkon kiinnitin puuhun nitojalla ja siihen päälle ruuveilla kiinnitettävä pystyripa.
Kattona on valokate. Pystypuiden väliin olen sijoitellut vähän leveämpiä lautoja kulkua ja lepäilyä varten. Muuten tarhaa voi sitten sisustaa oman mielen mukaan. Kesäaikaan kissat nukkuvat mielellään ulkona auringonpaisteessa tai kesäkuumalla varjossa; pesiä, koreja ja riippukeinuja voi sijoitella eri paikkoihin. Minulla on tarhassa kiipeilyä varten tontilta kaadetun omenapuun runkoa ja oksia. Omenapuu on mukavan käppyräinen siihen tarkoitukseen.
Tarha on ahkerassa käytössä alkukeväästä myöhäissyksyyn. Varsinkin lämpimät kesäyöt viehättävät kovasti, vaikka en kissojen siellä yöllä nukkuessani anna ollakaan. Enkä myös silloin kun en itse ole kotona. Pihassa saattaa valitettavasti liikkua vapaana olevia kissoja tai muita eläimiä, jotka sitten aiheuttavat hämminkiä ja riitaa oman porukan kesken. Pakkasellakin käväistään pikaisesti lunta ihmettelemässä. Tarha yksinään ei aina riitä, meillä Kalevi ja Siiri haluavat ehdottomasti päivittäiset valjastelut myös.
Kissoille on pystytetty tarha myös mummolassa oleskelua varten. Tarha on tehty talon päätyseinälle, kulku olohuoneen tuuletusikkunasta. Siinä ulommainen ikkuna on vaihdettu metalliseen hyttysverkkoon ja kissanluukkuun. Tähänkin tarhaan saatiin komeat omenapuun rungot kiipeilyä varten. Linnunruokintapiste on sopivasti viereisessä kasvavan männyn oksilla, pääsee ihan lähituntumaan vaanimaan saalista. Kesäksi pitää vielä verkottaa terassi, helpottaa omaakin terassilla oleskelua.
Teksti ja kuvat: Nina Sillanpää
Artikkeli on alunperin julkaistu Somakiss ry:n jäsenlehdessä 02/2019
