Lemmikin omistajalle tulee joskus eteen se päivä, kun on aika päästää rakas lemmikki, perheenjäsen ikuiseen uneen ja juoksemaan taivaaseen. On ollut paljon juttuja siitä, koska on oikea aika luopua rakkaasta lemmikistä, mutta juuri missään ei ole ollut juttua siitä, miten lemmikin kuoltua ihminen toipuu siitä. Ei ole ollut myöskään juttua siitä millaisia pelkotiloja ihminen kokee, kun huomaa, että rakas lemmikki on jo luovuttanut taistelun sairautta vastaan, ja aika päästää rakkaan perheenjäsenen ikuiseen uneen.

KUN ON AIKA LUOVUTTAA

Rakas Alma – kissani sairastui munuaistenvajaatoimintaa vuonna 2012 loppuvuodesta. Silloin se vasta todettiin, kun oireet tuli vasta loppuvaiheessa esiin , kun oli 85 % munuaisista tuhoutunut.

Oireet olivat niinkin kamalat kuin, että suuhun tuli haavaumia, ruokahaluttomuutta, juominen lisääntyi sekä virtsaaminen. Suu alkoi haisemaan. Muistan vieläkin sen hajun. Se oli karmiva. Laihtumista alkoi tapahtua aika vauhdilla. Väsymystä ja uupumusta, oksentamista. Huono vointisuutta.

Kun rakas lemmikki sairastuu niin siinä syntyy ihmiselle valtava stressi. Aamulla ensimmäisenä katsot vieläkö eläin on hengissä vai onko hän yöllä nukkunut pois. Sitten päivän mittaan arvioit eläimen tämän hetkistä terveydentilaa, että onko vointi huonontunut vai kohentunut. Joko tänään on aika päästää rakas lemmikki taivaaseen vai vieläkö seuraan vielä muutaman päivän tilannetta. Käyt monta kertaa päivän aikana itsesi kanssa kamppailua, että onko tänään tullut se päivä vastaan, kun on sanottava hyvästit.

Se tunne, kun huomaat rakkaan lemmikin luovuttaneen taistelun sairautta vastaan on todella hirveetä. Kun tajuat, että ei ole enää mitään tehtävissä. Kun katsot uupunutta eläintä ja näet hänen silmistään, ettei ole enää elämäniloa jäljellä. Ne raastavat sinua, kun tiedät, että sinun viimeinen rakkauden palvelus on päästää eläin ikiuneen.

KUN TULEE AIKA SANOA HYVÄSTIT

En tule ikinä unohtamaan päivää, kun vein Alman eläinlääkärille. Tiesin silloin, että nyt on tullut se päivä vastaan, kun sanon rakkaalle kissalleni hyvästit. Eläinlääkäri otti vielä verikokeet ja kun tulokset valmistuivat, niin asia oli hyvin selvä, että Alma nukutetaan ikiuneen ja teen sen viimeisen rakkauden osoituksen, elämäni kissalle. Alma oli saanut jo hetken aikaa rauhoittavaa ja kipulääkkeitä, kun verikokeen tuloksia piti odotella.

Olin Alman kanssa koko ajan lääkärihuoneessa. Alma oli hyvinkin rauhallinen, kun oli saanut rauhoittavaa. Silitin Almaa ja huomasin, että on aika ”kamoissa”. Eläinlääkäri tuli huoneeseen ja sanoi, että nyt voitaisiin aloittaa.
Eläinlääkäri alkoi laittaa lopetusainetta suoraan suoneen ja melko nopeasti Alma lyyhistyi käsivarsilleni. Eläinlääkäri kuunteli sydäntä ja sanoi lopulta:” nyt on sydän pysähtynyt”.
 

Silloin vasta annoin luvan itselleni romahtaa. Itkin Alman vierellä ja huomasin, että Alman silmät lasittuneet ja tajusin, että jäljellä on enää ulkokuoret ja Alma on poissa.
Silitin Almaa ja en meinannut millään pystyä lähtemään huoneesta. Palasin ovelta aina vaan uudelleen Alman vierelle. Lopulta sanoin, että Alma mami rakastaa sinua ja pakotin itseni lähtemään huoneesta.

TRAUMAATTISEEN KRIISIIN LIITTYVÄ SHOKKI

Psyykkisiä traumoja ovat esimerkiksi rakkaan odottamaton kuolema. Shokki on traumaattisen psyykkisen kriisin ensimmäinen vaihe, joka alkaa heti laukaisevan tilanteen tapahduttua. Se on suojareaktio, joka auttaa suojautumaan yllättävältä ja järkyttävältä tiedolta, jota mieli ei pysty sillä hetkellä käsittelemään. Vaihe voi kestää muutaman vuorokauden ajan. Shokissa ihminen ei pysty käsittämään tapahtunutta ja kieltää sen.
Ihmisen reagointi vaihtelee. Moni lamaantuu ja näyttää ulospäin tyyneltä. Olo voi tuntua epätodelliselta ja unenomaiselta.

 

REAGOINTITILA

Shokkitilan jälkeen mieli siirtyy reagointitilaan. Ihminen alkaa käsittelemään tapahtunutta yrittäen ymmärtää sitä. Tilanteen käsittelyyn voi liittyä ruumiillisia oireita, kuten; ruokahaluttomuutta, unettomuutta, syyllisyydentuntemuksia.

KÄSITTELYTILA

Reagointitilan väistyessä mieli rauhoittuu. Asiat mielessä alkavat selkiytyä ja kaikki palaset loksahtavat pikkuhiljaa paikoilleen. Käsittelytilaan siirtyessä, jossa aluksi shokin aiheuttanutta tapahtumaa aletaan mielessä hyväksyä.

UUDELLEENSUUNTAUTUMISEN TILA

Edessä on viimeinen käsittelyvaihe, uudelleensuuntautumisen tila. Tässä tilassa tapahtuu lopullinen toipuminen shokista. Ihminen on kyennyt käsittelemään tapahtuneen sitten, kun se ei rajoita enää millään tavalla elämää ja luottamus elämään sekä tulevaisuuteen palautunut takaisin. Tässä tilassa ihminen huomaa itsessään sellaisia voimavaroja, joiden olemassaolostaan ei ollut aikaisemmin tiennyt. Suuren kriisin jälkeen ihminen ei ole enää ikinä ennallaan, mutta tällaisen vastoinkäymisen jälkeen on vahvempi kuin ennen. Jatkossa pystyy käsittelemään vastaavia haasteita paremmin. Ikävissä asioissa pitää ottaa aina kaikki opettavaiset ja kasvattavat kokemukset mukaan, sillä tulevissa elämänkoitoksissa ne tulevat olemaan jatkossa suuri voimavara.

Se kauanko eri vaiheet vievät aikaa vaihtelee ihmisillä. Jotkut toipuu parissa vuodessa ja toiselle voi kulua aikaa, vaikka kymmenen vuotta. Itse en ole päässyt tähän vaiheeseen vieläkään, vaikka aikaa kulunut jo kolme vuotta.

MITEN TOIPUA KUOLEMASTA

Kotona minua odotti Cara ja Nelli – kissat. Ne olivat ihan ihmeissään miksi tulen takaisin tyhjän laatikon kanssa ja miksi itken koko illan. Arkea oli vaan pakko jatkaa ja kaupassa oli pakko käydä ostamassa kissoille ruokaa.
Näin jälkikäteen ajateltuna kissat pitivät minut liikkeessä ja kissojen vuoksi oli sängystä noustava ylös. Kissat pitivät minut järjessä.

Surun keskellä oli raastavaa katsoa miten kissat surivat Almaa. Cara ja Nelli kävivät syömässä ja menivät vierekkäin nukkumaan. Näin pyöri arki. Nelli maukui muistaakseen puolitoista viikkoa kaikki yöt ja minä kävelin yöt kotona Nelli sylissä ja lohdutin häntä. Otin sänkyyn viereeni nukkumaan ja siihen lopulta väsyneenä nukahti.

Ensimmäinen vuosi Alman kuolemasta meni sumussa. Oli pakko pyörittää arkea ja hoitaa kissoja ja antaa niille kaiken huomion, mutta yhä ne vaan masentuneena kävivät syömässä ja nukkuivat vaan. Eivät juuri yhtään leikkineet tai parvekkeella käyneet ulos katsomassa. 

Vuosi Alman kuolemasta tuli vastaan tilanne, että kaveri pariskunnalle syntyi vauva ja heidän villi kollikissa muutti minun luokseni joulun jälkeen. Silloin kaikki muuttui. Kahdessa viikossa kaikki kolme kissaa nukkui vierekkäin ja alkoi asunnossa elämää. Kissat leikkivät keskenään ja kesällä viettivät yhdessä aikaa parvekkeella, vaanien kärpäsiä. Kollikissa Vili ei voi aavistaakaan miten paljon iloa tuonut tähän perheeseen.
Vili tuli pelastaa meidät syvästä masennuksesta, iloisella ja sosiaalisella luonteella. Vili toi asuntoon eloa ja elämänhalua, olemalla ihana oma itsensä.

AIKA HELPOTTAA

Kun elää pitkän yhteiselon eläimen kanssa ja tulee eteen aika, kun rakas lemmikkieläin päästettävä taivaaseen, niin se vie useita vuosia aikaa, kunnes suru helpottaa ja tilalle tulee kaipaus. Nyt on kulunut kolme vuotta Alman kuolemasta ja minä yhä niin paljon kaipaan Almaa. Yhä minä itken, että olen menettänyt elämäni kissan.

Jokaisella on erilainen tapa surra ja jokaisella se vie aikaa toipua. Aikanaan pystyy hyväksymään asian, mutta muistot aina säilyvät mielessä. Nautitaan siis jokaisesta päivästä, jonka saamme lemmikkieläimen kanssa elää.

Tähän loppuun runo jonka eläinlääkäri oli kirjoittanut korttiin:

”Se mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.

ole hiljaa.
sulje silmät.
hengitä.
kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa”
Kauniita Unia, Alma.

Alma 15.11.2000 – 10.12.2012

 

Teksti: Heidi Dahlman

Kuva: Canva kuvapankki

Artikkeli on alunperin julkaistu "Ducata bloggaa" blogissa vuonna 2019

Olet jännän äärellä, seisot näyttelyhallin parkkipaikalla ja keräät tarvittavat tavarat mukaasi. Tänään olisi ensimmäinen kissanäyttelypäiväsi karvaisen kaverisi kanssa.

Keräät seuraavat tavarat auton tavaratilasta:

Kissan rekisterikirja/passi

Näyttelyn vahvistuskirje (nyk. sähköinen)

Näyttelyhäkki tai verhot näyttelyhäkkiin

Hiekkalaatikko ja hiekkalapio sekä muutama pussi

Vesi- ja ruokakupit, ruokaa kissalle

Käsidesi ja desinfiointiaine

Harjat ja kammat

Kissa kuljetusboksissaan

Sitten vain rohkeasti kohti sisäänkäyntiä. Kissanäyttelyn ovella on yleensä henkilöitä, jotka tarkistavat rokotukset. Seuraavaksi sinut ohjataan eläinlääkärin tarkastukseen ja/tai ilmoittautumaan. Jos pääset eläinlääkärin tarkastukseen, eläinlääkäri pyytää nostamaan kissan pöydälle. Eläinlääkäri tarkistaa kissan yleiskunnon, silmät, korvat, hampaat ja peräpään. Eläinlääkärin pöydällä otetaan satunnaisesti myös sienitesti. Tulos tulee n. 2-3 vkon kuluttua postissa kissan omistajalle. Kun kaikki on tarkastuksessa kunnossa, pääset jatkamaan matkaa ilmoittautumiseen.

Tämän jälkeen lähdetään etsimään häkkipaikkaa, mihin leiri pystytetään näyttelyiden ajaksi. Monet näyttelyiden rivit on organisoitu kategorioittain. Jostain välistä löytyy kategorian II kissat, mihin myös neva masqueradet ja siperiankissat kuuluvat. Joskus häkkipaikat on valmiiksi numeroitu. Joskus taas häkkipaikan saa valita itse.

Oma häkki kasataan sille varattuun paikkaan. Muistathan, että yhden kissan häkin koko ei saa ylittää 65x65x65cm. Jos sinulla on tuplahäkki (esim. tuplasturdi), siihen saa majoittaa 2-3 kissaa. Jos sinulla on kankaisen häkin sijasta verhot, niin näyttelyn järjestäjä on laittanut paikallesi valmiin metallihäkin. Häkkiin lisätään vielä hiekkalaatikko ja nyt voi kissa asettua mukavasti omaan majaansa.

  

FI*Pikku-Priin Elite Queen näyttelyssä Heli Holman käsissä

Tässä vaiheessa voit vähän jo hengähtää ja käydä vaikkapa kahvilla. Olethan hyvissä ajoin jo tullut paikalle ja arvostelut alkavat vasta vähän ajan päästä. Kahvitauon jälkeen seuraavaksi onkin hyvä käydä tarkistamassa arvostelevan tuomarin sijainti ja paljonko kissoja on ennen oman kissan arvostelua. Sitten vain odotellaan ja seurataan arvosteluja, ihastellaan kilpakumppanien kissoja ja käydään välillä tarkistamassa oman kissan vointi häkissä. Ja tietenkin jännitetään.

Omaa kissaa kannattaa mennä valmistelemaan siinä vaiheessa, kun vielä 2-3 kissaa on vuorossa ennen omaa kissaasi. Kasvattajalta kannattaa kysyä neuvoa turkinlaittoon sekä myös jo ennen näyttelyä tapahtuvaan kissan pesuun. Mitä paremmin pohjatyö on tehty kotona, sen helpompi kissa on viimeistellä ennen arvostelua. Kasvattaja auttaa mielellään kissan valmistelussa arvostelua varten ja mahdollisissa turkkiin liittyvissä ongelmissa. Jos kasvattaja ei ole paikalla, apua rodun piiristä löytyy aina, yksin ei tarvitse tuskailla.

Viimein kissa on puunattu ja valmis arvosteltavaksi. Tuomarin pöydällä on enää yksi kissa ennen kissaa. Siispä kissan kanssa tuomaripöydän lähelle luo omaa vuoroa odottamaan. Kädet hikoaa, sydän pamppailee ja jännittää. Tämä on ihan ok ja nyt ei muuta kuin iso sisäänhengitys, rauhoittuminen. Näin ei jännitys siirry kissaan. Nostat kissan käsivarsille näyttelyasentoon ja odotat vuoroasi.

Seuraavaksi tuomari pyytääkin sinut pöydän ääreen.  Tuomari tutkii ja katselee kissaa. Näyttelykissan on oltava hyvin käsiteltävissä. Aikansa tutkittuaan kissaa, hän kirjoittaa arvostelunsa arvostelusetelille. Yleensä periaatteena on, että tuomarin kanssa ei juuri keskustella. Tuomari saattaa kyllä kertoa sinulle, mitä mieltä hän on kissastasi. Jos samaan väriryhmään kuuluu yli 3 kissaa, valitsee tuomari myös Värin parhaan kissan näiden joukosta. Kun tuomari on arvostellut kaikki saman  kategorian kissat, hän kertoo assistentille, mitkä kissat hän haluaa saapuvaksi TP (eli Tuomarin paras) -valintaan. Tuomarin paras -valinnoissa tuomari valitsee saman kategorian kissoista parhaan aikuisen uroksen, parhaan naaraan, parhaan kastraattiuroksen ja -naaraan sekä parhaan nuoren (7-10 kk) ja parhaan pennun (4-7 kk) sekä mahdollisesti parhaan veteraanin.

Kissasi kuuluu tässä näyttelyssä pentuluokkaan. Tällä kertaa TP-valinnoissa on mukana maine coon-pentu, norjalaisen metsäkissanpentu sekä siperiankissanpentu ja oma pentusi, neva masquerade. Tuomarin käy vielä kaikki valintaan osallistuvat kissat läpi ja kertoo niiden hyvät ja huonot puolet. Tällä kertaa tuomari valitsee sinun pentusi ”Tuomarin parhaaksi”. Tämän jälkeen jäädään odottamaan loppupaneelin alkua.

FI*SoulSibster's BeLoved Best in Show-paneelissa assistentin esitettävänä (Kuvaaja: Fredrik Åkesson)

Paneeli alkaa vasta, kun kaikki tuomarit ovat saaneet arvostelunsa valmiiksi. Kaksipäiväisissä näyttelyissä molempina päivinä on oma paneeli. Loppupaneelissa on kaikkien tuomareiden parhaat kissat. Jokaisessa kategoriassa käydään oma Best in Show-paneeli. Kategorioiden järjestys vaihtelee näyttelyissä, mutta se ilmoitetaan aina ennen paneelin alkua. Jokaisen kategorian sisällä valitaan kategorian paras aikuinen uros, naaras, kastraattiuros ja -naaras, nuori ja pentu. Paneeli voi olla, joko häkitön paneeli tai häkillinen. Häkillisessä paneelissa kissat viedään ennen omaa vuoroa häkkiin odottamaan (häkissä oman kissan numero) ja assistentti vie kissan paneelikehään, kun taas häkittömässä paneelissa omistaja vie kissan valmistelualueelle suoraan assistentille ja assistentti ottaa kissan paneeliin esitettäväksi.

Paneeli alkaa. Ensin on vuorossa kategorian 1 kissat. Sen jälkeen paneeli etenee omaan tahtiin ja kohta tuleekin II kategorian vuoro. Ensin on valittu paras uros, naaras jne ja vihdoin on pentujen vuoro. Kissasi on puunattu viimeisen päälle ja viet sen assistentille valmistelualueelle. Nyt et voi enää muuta kuin tulla kehän ulkopuolelle ja jännittää. Paneelissa on tällä kertaa 5 kategorian 2 pentua. Kaikki kyseistä kategoriaa tuomaroineet tuomarit kiertävät kaikki kissat lävitse ja siirtyvät sen jälkeen kirjoittamaan valitsemansa pennun numeron äänestyslapulle. Tällä kertaa kaikki tuomarin äänet menivät american curl-pennulle.

Nyt on ensimmäinen näyttelypäivä osaltasi taputeltu kasaan. Nyt vain kissa mukaan ja kohti hotellia, illalla kissakavereiden kanssa syömään ja keräämään voimia sunnuntain näyttelyyn.

Sof`ja Nevskaja Radost tuomarin tarkastelussa näyttelyssä

Näyttelyihin liittyvää tarkempaa tietoa: https://www.kissaliitto.fi/nayttelyt/kissanayttely

Tulevat näyttelyt: https://www.kissaliitto.fi/nayttelyt/nayttelylista

Teksti: Minna Böckerman

Artikkeli on alunperin julkaisu lehdessä Siperialainen jäsenlehti 2/2020