Tulosta

Kissapuu blogi


 

 

kissapuu_blogi_vieras kyna

 

 

KISSAPUUN BLOGISSA VIERAILEVAT KIRJOITTAJAT KIRJOITTAVAT KISSAN ELÄMÄÄN JA HYVINVOINTIIN LIITTYVISTÄ ASIOISTA.

 

Julkaistu , julkaisija

KISSAT JA HUONEKASVIT - MAHDOTON YHTÄLÖ?

kissat_ja_huonekasvit_kuvituskuva_Elina_Koivisto_reduced     kissat_ja_huonekasvit_kuvituskuva_Elina_Koivisto_2_reduced

Huolimatta siitä, että kissat ovat lihansyöjiä, saattavat ne silti popsia suihinsa myös huonekasveja. Itselläni on kuuden kissan lisäksi melkoinen huonekasvikokoelma, joiden suurin uhka on kissojen kitaan päätymisen sijaan lähinnä emännän liian laiska (tai joskus myös liian innokas) kastelu.

Kissani eivät osoita kasveja kohtaan oikeastaan minkäänlaista kiinnostusta. Osin tämä johtunee niiden omista luonteenpiirteistä, osin olosuhteista (kissoilla on esimerkiksi pääsy kissatarhaan syömään ruohoa) ja osin tietyistä toimintatavoista, joihin olen vuosien varrella päätynyt. Esimerkiksi rönsyliljani asuvat poikkeuksetta amppelissa. Jos nostaisin rönsyliljaruukun kissojen ulottuville, se olisi taatusti täynnä hampaanjälkiä nopeammin kuin ehtisin kissaa sanoa.

Kissojen ja kasvien yhteistaloudessa voi joutua tekemään kaikenlaisia kompromisseja. Parhaalla ikkunalaudallani, eli sillä, johon paistaa aurinko suurimman osan päivää, ei ole kasvin kasvia, koska se on kissojen suosikkipaikka. Se olisi myös ihanteellinen paikka kevään taimikasvatuksiin, mutta en ole edes kokeillut taimipurkkien pitämistä siinä, koska arvaan hyvin, miten siinä kävisi: kissat vähintäänkin kävelisivät taimien yli, todennäköisesti myös tiputtelisivat purkkeja. Taimeni kasvavatkin lisävalon turvin keittiössä katosta riippuvassa hyllykössä.

Listasin alle muutamia itse hyväksi havaitsemaniani vinkkejä kissojen ja huonekasvien yhteiselon helpottamiseksi. Kaikki eivät varmastikaan toimi kaikille ja joillekin ei toimi mikään, mutta kannattaa kokeilla itselleen ja tilanteeseensa sopivia konsteja.

1. Kasvien valinta

Heinämäisten, pehmeälehtisten kasvien, kuten rönsyliljan, jättäminen kissojen ulottuville tietää melko varmasti huonoa kasville. Paksu- ja nahkealehtisten kasvien, kuten vaikka palmuvehkan, lehdet sen sijaan houkuttelevat huomattavasti vähemmän nakertelemaan.

Siltä varalta, että kissa kuitenkin maistelee kasveja kaikista varokeinoista huolimatta, kannattaa valita mahdollisuuksien mukaan varmuudella kissoille vaarattomiksi todettuja lajeja. Ihmiselle myrkyllinen/vaaraton ei välttämättä ole sama kissalle. Huonekasvien myrkyllisyydestä kissoille on saatavilla aika ristiriitaista tietoa, esimerkiksi rönsylilja listataan joissain lähteissä myrkyttömäksi ja toisissa taas ei. Yksi lista: https://kissapoydalle.blogspot.com/2019/02/kissoille-myrkyttomat-kasvit.html

2. Sallittu syötävä

Oman sallitun syötävän, kuten vehnänoraan, pitäminen esillä kissaa varten ympäri vuoden saattaa hillitä huonekasvien syömisen halua. Kissalla on luontainen tarve syödä ruohoa tai muuta vihreää.

3. Kasvien sijoittelu

Amppelit, seinähyllyt, roikkuvat hyllyt, kaapinpäälliset ja muut vastaavat paikat, joihin kissa ei joko pääse tai ei ainakaan ole niin kiinnostunut menemään. Jos kyseisissä paikoissa ei ole kasveille riittävästi luonnonvaloa, pitää sinne virittää kasvivaloja.

4. Mekaaninen suojaus

Kasveja voi kasvattaa esimerkiksi isoissa pulloissa, maljakoissa, terraarioissa, kynttilälyhdyissä tai vaikkapa lintuhäkeissä. Luovat ratkaisut käyttöön! Jos ongelmana on kasvien syömisen sijaan/ohella mullan kaapiminen isoissa ruukuissa, multapinnan voi peittää vaikkapa koristekivillä tai simpukankuorilla.

5. Kissakarkotteet

Sitruunankuoret, valkosipuli, pippuri, kaupalliset kissakarkotteet… Kaikkea voi kokeilla. 

6. Kiinnostuksen suuntaaminen muualle

Kukkiin kiinnostusta osoittavan kissan huomion voi suunnata muualle tarjoamalla kissalle jotain vaihtoehtoista, sallittua tekemistä vaikkapa leikittämällä kissaa. Aina, kun kasvit jätetään rauhaan, kissaa kiitellään ja palkitaan esimerkiksi namilla.

Teksti & kuvat: Elina Koivisto

Artikkeli on alunperin julkaistu Somakiss ry:n jäsenlehdessä 03/2020

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

KISSAT JA VERHOILUKANKAAT

Alinan_tuoliKissapuu_blogi

Aina säännöllisin väliajoin verhoomoon tulee asiakas, joka toivoo saavansa tuoliinsa kissan kestävän kankaan. Onpa minulla ollut pari kissaa suoranaisesti asiakkaanakin!

Tämä saattaa tulla kaikille yllätyksenä, mutta kissan kestävää kangasta ei ole. Ei vaan ole. On kuitenkin joitakin seikkoja jotka voidaan ottaa huomioon verhoiltaessa huonekalua kissalle (koska kaikkihan tietävät että joka ikinen tuoli on kissan oma, halusi omistaja tai ei).

Ensimmäisenä ottaisin huomioon sen, onko kangas tiiviskudoksinen vai ei. Sellaiset löyhäkudoksiset kankaat, joissa on pitemmät lankajuoksut oikein houkuttelevat kynsimään. Jos taas kangas on hyvin tiivis, ei siitä saa kynsillä niin mukavasti kiinni.

Toinen seikka mikä pitää muistaa on se, että kissoista lähtee karvoja. Meillä on asunut kaksi kissaa jo yli kymmenen vuotta, joten olisi voinut ajatella että tämäkin olisi tälle verhoilijalle jo ollut selvä juttu. Mutta kuinkas kävikään. Viime talvena verhoomon työssäoppija sai kunnian päällystää meidän oman K-tuolin uudestaan. Kangas oli tosi rakastettu ja huolella valittu, mutta kaksi kissaa ja kaksi pientä lasta olivat vuosien vieriessä tehneet tehtävänsä. Olin jo pidempään haaveillut eräästä huopamaisesta villakankaasta, väriä vaan en osannut päättää. Kahdesta vaihtoehdosta valitsin monen eri henkilön suosituksesta tumman liilan, tosi kauniin sävyn. Se on osoittautunut virheeksi! Koska se kissoistamme joka tuolissa nukkuu, on harmaa! Ja tuon kaltaiseen kankaaseen tarttuu joka ikinen pienikin karva. Pääasiassa en ole niin tarkka kissankarvojen suhteen, sillä ne pitää vaan hyväksyä. Jos on kissoja, on karvoja. Mutta välillä vähän kirpaisee, sillä toinen värivaihtoehto oli juuri ihanan kaunis rauhallinen harmaa. Kannattaa siis miettiä kankaan materiaaleja ja pinnan struktuuria myös siltä kantilta kuinka hyvin ne nappaavat pölyn ja nuo kissankarvat. Muutenkin kyllä olisi hyvä säännöllisin väliajoin imuroida huonekalut tekstiilisuulakkeella.

Kolmas neuvoni ei varsinaisesti liity kankaan valintaan, mutta se on mielestäni ehkä tärkein. Nimittäin tuolien sijoittelu. Aika monen kissan tunteneena voin sanoa, että olohuoneessa, tai jossain muussa keskeisessä paikassa olevat tuolit ovat eniten vaarassa joutua kynsityiksi. Niihin kalusteisiin kannattaa siis oikeasti miettiä kangasvalintaakin ehkä hiukan tarkempaa.

Tietysti kannattaa pitää huoli myös siitä, että kissoilla on riittävästi muita paikkoja minkä päälle voi kiipeillä ja mihin voi teroittaa kynsiään. Se jopa saattaa toimia! Kaikkien näiden vinkkien (tiivis kangas, sellainen johon ei helposti tartu/näy karvat) lisäksi voidaan vain ristiä kädet ja toivoa, että kissa ei juuri verhoillusta huonekalusta innostu.

PS. Olen siis todella kissaihminen, samat vinkit pätevät myös varmasti koiriin ihan yhtä lailla.

Alinan_logo

Verhoilija Alina Kurki valmistaa Kissapuun kankaiset ja vuohentaljaiset nukkuma-alustat sekä riippumatto- & pussukkatason kangasosat.

Artikkeli on julkaisu Alina Kurjen blogissa sekä Koira- & kissapostilehdessä 1/2020

http://www.verhoomoalinakurki.net/kissat-ja-verhoilukankaat/

 

 

 

Lue koko viesti