Vaikka yhä enenevissä määrin Suomessa on vastuullisia kissanomistajia, ei kissalla vieläkään ole samanlaista arvoa lemmikkinä kuin koiralla. Tämä johtuu siitä, että liian moneen ihmiseen on iskostunut ajatuksia siitä, että kissa kuuluisi luontoon. Liian moni näkee kissan ensisijaisesti hyötyeläimenä.

Kissapopulaatiosta puhutaan, kun leikkaamattomat kissat pääsevät lisääntymään hallitsemattomasti. Populaatiossa saattaa liikkua valvomatta ulkoilevia lemmikkikissoja, joten varsinaisia populaatiokissoja ovat ne kissat, joiden hoidosta ei huolehdita kuin maksimissaan ruokkimalla kissoja. Toisaalta kissapopulaatio voi elää esimerkiksi ihan kerrostaloasunnossakin.

Populaatiolla on käytännössä aina vähintään yksi ruokkija, minkä myötä kissat liikkuvat enimmäkseen tietyllä alueella tai tietyssä naapurustossa. Populaatio voi saada alkunsa esimerkiksi ruokkijan omista leikkaamattomista kissoista. Yksi klassinen tarina on emon ja tämän pentujen ilmestyminen pihapiiriin: kissoja ei loukuteta sisätiloihin, vaan ihminen ajattelee auttavansa kissoja ruokkimalla niitä. Kuitenkin kissanhoito vaatii paljon muutakin kuin ruokintaa.

Populaatiokissojen ruokkija katsotaan lain silmissä kissojen omistajaksi, joka olisi vastuussa kissojen hyvinvoinnista. Usein ruokkija ei kuitenkaan koe itseään omistajaksi, sillä hänellä ei välttämättä ole edes varmuutta siitä, montaako kissaa ruokkii. Toisinaan ihmiselle kissojen ruokinta on verrattavissa lintujen talviruokintaan tai ruokkija mieltää kissat jonkun naapurin tai koko naapuruston kissoiksi.

Tavoitteena ongelmakierteen katkaisu

Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry:lle tulevat kissat loukutetaan pääasiassa kissapopulaatioista, joko yhdistyksen omasta toimesta tai jonkun muun eläinsuojeluyhdistyksen toimesta. Dewi toimii täysin vapaaehtoisvoimin, ja toiminta on painottunut villiintyneisiin, ei-käsiteltäviin kissoihin. Dewi siis pyrkii tarjoamaan avun ensisijaisesti niille kissoille, joilla on riski jäädä ilman apua tai tulla lopetetuksi villiintyneisyyden takia.

Villiintymiselle ei ole tarkkaa määritelmää, mutta yleensä puhutaan villiintyneestä, kun kissa ei ole tottunut ihmiseen. Toiset kissat rentoutuvat kuukaudessa, toisilla kestää kauemmin. Tähän etenemiseen vaikuttaa kissan ikä, mahdolliset kivut ja aiemmat kokemukset ihmisestä. Useimmiten luottamus ihmiseen alkaa kasvaa, kun terveysongelmat on hoidettu.

Dewi pyrkii omissa loukutuksissaan aina siihen, että populaatiopaikan tyhjentäminen onnistuisi yhteistyössä ruokkijan kanssa ja paikalle jäisi vain leikkautettuja kissoja, jolloin kierre ei pääsisi enää jatkumaan. Eikä näin ollen siellä tarvitsisi olla vuoden tai parin päästä uudestaan loukuttamassa. Yleensä yhteistyöhön päästään jutustelun ja tutustumisen jälkeen.

Kissa on lemmikki, eikä luonnoneläin, joten se tarvitsee ihmiseltä hoitoa. Ilman minkäänlaista ihmisen apua kissan elinaikaodote Suomen luonnossa on noin pari vuotta – jos siis kissa ylipäänsä selviää pentuajasta. Tästä populaatiosta löytyi jopa kolme pentua, jotka olivat syntyneet arviolta loppusyksystä. Yleensä selviytymismahdollisuudet ovat suuremmat, kun pennut syntyvät kesän alussa.

Populaation juurisyyhyn ei päästy käsiksi

Keväällä loukutetussa populaatiossa yhteistyö ei ollut järin sujuvaa. Alueella useampi naapuri oli alkanut ruokkia kissoja ja vaikka lopulta kaikki naapurit suhtautuivat suopeasti loukuttamiseen, itse juurisyyhyn ei ollut pääsyä. Yhdellä naapureista oli leikkaamattomia kissoja, joiden jälkeläisistä oli kehkeytynyt kissaongelma asuinalueelle.

Juuri tämän takia Kissakriisi hallintaan -kansalaisaloite on eläinsuojelukentälle äärimmäisen tärkeää. Tällä hetkellä leikkaamattomat kissat saavat ulkoilla valvomatta, mikä puolestaan aiheuttaa sitä, että syntyy lemmikkien jälkeläisiä, joista kukaan ei ota vastuuta.

Kevään-populaation kissat olivat noin 1-5-vuotiaita. Ensioletuksena oli vain viiden kissan populaatio, mutta riistakameran turvin kissojen määrä tuplaantui: lopulta 9 kissaa loukutettiin. Kissoja oli ruokittu vallan kuivaruualla, mikä oli ainakin osasyynä sille, että kaikilla esiintyi jossain määrin ummetusta, ja jokaiselta kissalta löytyi vähintään tassuista paleltumajälkiä.

Kissojen hammasongelmat ovat erittäin yleisiä, ja tässä populaatiossa useammalta kissalta löytyi katkenneita kulmahampaita ja syöpyneitä hampaita. Yhdellä kollilla oli märkiviä tappelusta syntyneitä haavoja selässä, yksi naaras, Serenitá oli jossain kohtaa elämäänsä uponnut maaliin tai tärpättiin. Myöhemmin kävi ilmi, että Serenitá oli kaiken lisäksi tiineenä.

Tinchlikiltä, tuttujen kesken Tiniltä, löytyi hammasongelmien, sisäloisten ja aliravitsemuksen lisäksi irronnut kynsi ja varpaiden välistä mätivä haava. Tassua huuhdeltaessa betadine käytännössä valui tassun läpi. Ensihätään Tini sai antibioottikuurin ja kipulääkettä. Seuraavalla käynnillä tassu kuvattiin, ja kävi ilmi, että kynsi kasvoi nahan alle, koska kynsivalli oli mennyt kiinni. Varpaan kärki amputoitiin ja Tini sai toistamiseen antibiootti- ja kipulääkekuurit.

Kuluvan vuoden kipein kissa

Dewillä tulee vastaan jos jonkinlaisia eläinlääkärikäyntejä ja kissakohtaloita. Tähän mennessä vuotta suurin järkytys on ollut noin kolmevuotias naaras, Kevään Rahulikkus. Kissan turkki näytti olevan kauttaaltaan huopaantunut ja takussa, mutta eläinlääkärissä paljastui sen olevan kauttaaltaan likainen. Se herätti huolta, sillä yleensä kissa lakkaa esim. kivun takia pesemästä turkkiaan. Kun Rahulikkuksen suuhun katsottiin, löytyi välittömästi syy kivuille. Jonkin trauman takia kissan alaleuka oli murtunut, mennyt sijoiltaan ja luutunut vinoon. Tämän takia toiselta puolelta suuta hampaat olivat hajonneita, murtuneita ja kuoliossa. Eläinlääkäri nyppi hampaita pois ja Rahulille varattiin vielä erikseen hammaslääkäri.

Olimme uumoilleet, että Rahulikkusta on potkaissut ihminen tai hevonen tai että auto on töytäissyt sitä. Hammaslääkärissä kävi ilmi, että leukaan kohdistunut isku on ollut paljon voimakkaampi. Kissan ylä- ja alaleuassa on toisella puolella runsaasti röntgentiiviitä siruja ja kappaleita: Rahulia on ammuttu haulikolla. Todennäköisesti kissojen määrää on vuosien saatossa vähennetty ampumalla niitä - Rahulikkukselle osuma ei vain ole ollut kuollettava.

Syy, miksi Rahuli on selvinnyt hengissä tästä, on siinä, että ihmiset ovat ruokkineet sitä. Sen ei ole tarvinnut yrittää saalistaa hajonneella leuallaan.

Rahulikkus on nykypäivänä kivuton ja adoptoitu loppuelämän kotiin, vaikka sen alaleuka on lyhentynyt ja sen purenta on vinoutunut. Kymmenet sirpaleet leukaperissä ovat kuitenkin sellaiset, ettei niitä pystytä enää poistamaan ja joskus tulevaisuudessa ne saattavat aiheuttaa jotain ongelmia.

Kevään-populaation kuusi kissanpentua

Kissanpentuja syntyy eniten touko-kesäkuussa. Kevään-populaatiosta tulikin kaksi tiinettä: Serenitá ja Utulivu. Serenitá synnytti 12.5. kaksi kenties Dewin historian suurinta pentua. Vastasyntynyt pentu painaa yleensä 80-130g, ja Dewillä kissojen syntymäpainot ovat heikoista lähtökohdista useimmiten 70-110g luokkaa. Seren jälkeläiset painoivat jopa 140g!

Utulivu puolestaan ei näyttänyt lainkaan tajuavan olevansa tiineenä: se ei alkanut rakentaa pesää, mutta kävi tiuhaan vessassa ilman mitään tuotoksia. Kun supistukset olivat selkeästi nähtäviä, päätettiin 16.5. kissalle tehdä sektio. Utulivulle syntyi neljä hyvin erikokoista pentua: pienin oli vain 69 grammaa, suurin 126 grammaa. Koska sektio on suuri operaatio, Utulivun toipuminen taattiin sillä, että pennut siirrettiin Serenitán vastuulle. Pentueiden ikäero on vain neljä päivää, ja Serenitá otti onneksemme hienosti lisää pentuja hoidettavakseen. 

Valitettavasti alle kahden viikon jälkeen kaksi pienintä pentua, Artturi ja Taneli, menehtyivät kehityshäiriöiden takia. Utulivu puolestaan ei etsinyt pentujaan tai rakentanut pesää jälkikäteenkään, eli kissalle ei muodostunut myöhemminkään emonvaistoa. Kenties Utulivu luulee, että kyseessä oli koko ajan vain ummetus...

Kevään-populaatio loukutettiin maaliskuussa, ja heinäkuuhun mennessä yhdeksästä kissasta seitsemän oli adoptoitu. Utulivulla kesyyntyminen on ollut hidasta, ja nyt sen kanssa kokeillaan toista sijaiskotia ja erilaista kissakaveria. Serenitá puolestaan on kesyyntynyt niin, että on kenties jopa pentujaan ihmisrakkaampi. Pennut, Ensio, Lennart, Lempi ja Unto, muuttavat loppuelämänkoteihin syyskuussa 16-viikkoisina.

 

Teksti & kuvat: Linda Elmroos
Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry:n aktiivi
 

 

Ennen kuin tarjoat kissalle kodin, sinun on pohdittava seuraavia asioita:

• Ovatko kaikki taloudessa asuvat ihmiset yksimielisiä siitä, että perheenjäseneksi otetaan kissa? Koko perheen suostumus tarvitaan, näin kissan on mukavaa ja turvallista asettua taloksi.
• Sitoutuvatko kaikki perheenjäsenet huolehtimaan kissasta koko sen eliniän
• Ovatko kaikki perheenjäsenet hankkineet kattavasti tietoa kissan hoidosta, tarpeista ja kissanhoidon kuluista?
• Miten takaat kissallesi turvallisen elämän? Ovathan kotisi tuuletusikkunat verkotettu? Tarjoatko kissallesi kissatarhan ulkoilua varten vai ulkoilutatko kissaa valjaissa? Onko parvekkeellasi putoamisen estävät lasit tai verkot? 

Tarjoatko kodin pennulle vai aikuiselle kissalle?

Aikuisen kissan luonne on jo varmastikin tullut tutuksi paikassa, jossa se on sijoitettuna. Kissat ovat persoonia, kahta samanlaista ei ole. Toiset kissat ovat hyvin seurallisia ja rohkeita, jotkut taas arempia ja pidättyväisempiä ja viihtyvät parhaiten omissa oloissaan. Aikuinen kissa on jo saattanut tottua muihin eläimiin ja pieniin lapsiin.

Kissanpennun täytyy saada olla emonsa kanssa nykysuosituksen mukaan vähintään 14-viikon ikään saakka. Pentu tarvitsee emoa ja sisaruksiaan pitkään sen jälkeenkin, kun se on oppinut syömään kiinteää ruokaa. Esimerkiksi hampaiden ja kynsien käytön pentu oppii sisarustensa kanssa leikkiessään.

Kannattaa kartoittaa useampia paikkoja, joista sinun kotiisi sopiva uusi perheenjäsen saattaisi löytyä. Jos kissan kasvattaja on valmis luovuttamaan pennun alaikäisenä, kissaa ei pidä ostaa. Kissankasvattajan on tunnettava vastuunsa pennun tulevasta elämästä ja luovutettava pentu vasta, kun sillä on tarpeeksi ikää. Kasvattajan tulisi antaa kissan mukaan hoito-ohjeet, lista tarjotuista ruuista, rokotuskortti ja selvitys tehdyistä loishäädöistä.

Kannattaa pohtia, mistä tunnistat luotettavan myyjän. Kun kissan loishäädöistä, rokotuksista ja leikkauttamisesta on huolehdittu, on jo hyvät lähtökohdat kasassa. Kun menet tutustumaan kissaan, kiinnitä huomiota paikan puhtauteen ja muiden kissojen käyttäytymiseen. Mikäli kissat eivät asu ihmisen kanssa, vaan ne ovat suljettuna häkkeihin, ulkorakennukseen tai ne oleilevat vapaasti ulkona, täytyy hälytyskellojen soida!

Kissaan tutustuminen

Kissaan tutustuminen aloitetaan viettämällä aikaa kissan seurassa kasvattajan luona. Kissalle voi jutella ja näyttää rauhoittavia signaaleja. Rauhoittavia signaaleja ovat esimerkiksi rauhalliset liikkeet, haukottelu ja silmien siristely sekä silmien sulkeminen ja avaaminen hyvin hitaasti. Kun kissa alkaa rauhoittua, se sulkee silmiään ja siristelee sinulle takaisin. Kissojen kanssa ei siis tarvitse vältellä katsekontaktia, kunhan katseesi on rauhoittava. Kissat aistivat ihmisen olotilan todella hyvin. Jos itse pelkäät, kissa ei ala luottaa sinuun.

Lähesty kissaa matalalta, silmät sirrillään. Lähesty venytellen ja hitaasti, lämpimin käsin. Jos kissa ojentaa päätään, rapsuta sitä leuan alta tai poskesta hajujen vaihtamiseksi. Liian ylhäältä rapsuttamisen kissa tulkitsee dominointiyritykseksi. Kissa ei pidä yllätyksistä eikä alistamisesta. Kissaa ei saa pakottaa syliin, myöskin kaikenlainen jahtaaminen on hyvin pelottavaa kissalle, eikä se edistä tutustumista lainkaan. 

Jos kasvattajalle sopii, voit tarjota kissalle herkkuja. Herkkuja voi ensin asetella lähemmäksi kissaa, sitten houkutella sitä lähestymään itseäsi ja lopulta ottamaan herkun kädestäsi. Voit varovasti rapsuttaa kissaa ja katsoa, miten se reagoi. Tämä vaatii paljon aikaa, joten kiireisellä aikataululla ei kannata lähteä tutustumaan tulevaan perheenjäseneesi.

Todellinen kissanystävä hankkii etukäteen mahdollisimman paljon tietoa kissan käyttäytymisestä, ulkoiluttamisesta, hoitamisesta, lajinmukaisesta ruokinnasta, aktivoinnista ja siitä, turvallisuusasioista ja siitä mikä on kissoille myrkyllistä ja vaarallista. Tällöin kissa on tyytyväinen, se pysyy terveenä ja nauttii olostaan kanssasi. Tietotaitoa kannattaa päivittää lukemalla uusimpia tutkimustuloksia ja vaihtamalla ajatuksia muiden kissanomistajien kanssa.

Kissalle täytyy hankkia kaikki tarvittava ennen kuin se muuttaa uuteen kotiinsa

• Kissalle kannattaa hankkia ruokia ja hiekkaa, jotka ovat sille entuudestaan tuttuja.
• Kuljetuslaatikko on käytännöllinen ja turvallinen hankinta matkustelua sekä eläinlääkärikäyntejä ajatellen. Kun kissaa kuljetetaan paikasta toiseen, on tärkeää varmistaa, että se tuntee olonsa turvalliseksi. 
• Kissa tarvitsee tukevat ja helposti puhtaana pidettävät ruoka- ja vesikupit.
• Kissalla täytyy myös olla mahdollisuus teroittaa kynsiään ja kiipeillä, joten raapimis-/kiipeilypuu on ehdoton hankinta!
• Kissalle on hyvä hankkia erilaisia leluja saalistusleikkejä varten. Suhde kissaan vahvistuu yhteisten leikkien kautta. Tämä myös lisää kissan aktiivisuuden ja liikunnan määrää. 
• Oikeankokoiset, turvalliset liivivaljaat, mikäli aiot ulkoiluttaa kissaasi valjaissa.

Kissan kotiuttaminen

Kissan kotiuttamiseen tarvitaan rauhallinen mieli, paljon lihaisia herkkuja ja hyvälaatuista ruokaa, leluja, rauhaa ja rakkautta. Tutustuminen vaatii malttia ja aikaa! 

Silmien siristely on kissan hymy! Silmiään siristelevä kissa haluaa olla ihmisen kanssa ystävällisissä väleissä. Ihminen voi vastata kissan viestiin siristelemällä omia silmiään. Kissa ei pidä siitä, että sitä tuijotetaan. 

Hetken, jolloin kissa saapuu uuteen kotiinsa, tulee olla mahdollisimman rauhallinen, ethän halua, että kissasi säikkyy! Sopeutumisen helpottamiseksi kissan reviiri kannattaa aluksi rajata pienelle, turvalliselle alueelle, kuten makuuhuoneeseen, jonka oven voi sulkea. Näin kissa tutustuu vähitellen muihin kodin asukkaisiin, sekä uuden ympäristön tuoksuihin ja ääniin. Vähitellen se lähtee tutustumaan muihinkin kodin osiin ja tottuu pikkuhiljaa uusien perheenjäseniensä menemisiin ja tulemisiin. Kissan huoneessa ei saa olla vetoa!

Kissan saatavilla on oltava ruokaa ja vettä siinä huoneessa, jonne se sijoitetaan. Vesi ja ruoka on hyvä tarjota erillisistä astioista. Hiekkalaatikon tulee olla oltava mahdollisimman etäällä ruokailupaikasta. Kun kissa on syömässä, voi sitä varovasti silitellä ja rapsutella. Aluksi voi käden laittaa ruokakipon lähelle ja katsoa, miten kissa reagoi siihen. Äkkinäisiä liikkeitä tulee välttää. 

Ensimmäiset yhteiset päivät

Kissan ensimmäisinä päivinä sen perusrutiineihin ei kannata tehdä äkkinäisiä muutoksia. Jonkin aikaa kannattaa ylläpitää samoja käytäntöjä kuin sen edellisessä kodissa, on kyse sitten ruokavaliosta tai hiekkalaatikolla käymisestä. Kissa kannattaa totuttaa uusiin asioihin ja tapoihin vähitellen. 

Kissan tutustuttaminen talon toiseen kissaan ja mahdollisiin muihin eläimiin voi osoittautua hankalaksi.
Täysikasvuinen kissa ei välttämättä toivota uutta kissaa tervetulleeksi reviirilleen. Se saattaa käyttäytyä uhkaavasti, koska se ei hyväksy rutiiniensa muuttumista. Monille kissoille oman reviirin olemassaolo on suunnattoman tärkeää. Reviirin merkitys on juurtunut kissojen vaistoihin, sillä muinoin reviiri tarkoitti kissalle omaa metsästysaluetta, josta tuli pitää kilpailijat poissa, jotta saalistettavaa riittäisi tarpeeksi.

Voi viedä useammankin kuukauden ennen kuin täysikasvuinen kissa hyväksyy toisen kissan täysin. Ensimmäisinä päivinä kissat pidetään erillään toisistaan. Tutustuminen aloitetaan joko verkko-oven läpi tai ovea raottamalla. Muutaman päivän kuluttua, kissat vaihtavat huoneita keskenään ja pääsevät näin tutustumaan toistensa tuoksuihin. Tämän jälkeen voidaan kissat jo päästää hetkeksi samaan huoneeseen. 

Kissa on peto, joten se ei ymmärrä, että pienjyrsijä voi olla perheenjäsen. Vaikka kissa näyttäisi suhtautuvan välinpitämättömästi jyrsijään, niin tilaisuuden tullen pikkueläin saattaa olla sille vastustamaton houkutus.

Jotkut kissat ja koirat voivat olla hyviä ystäviä. Tutustuttaminen täytyy kuitenkin tehdä hyvin varovasti ja aina eläinten ehdoilla! Vaikka eläimet eivät vahingoittaisi toisiaan, ne saattavat jännittää toisiaan ja se puolestaan aiheuttaa stressiä. Stressi ei ole eläimille hyväksi, se aiheuttaa melko nopeasti terveysongelmia. Saapuminen täysin vieraaseen ympäristöön on tärkeä hetki, joka tulee vaikuttamaan sen myöhempään sopeutumiseen. Kotiutuminen ja uusiin asioihin tutustuminen tuleekin toteuttaa vähitellen ja rauhallisesti.

Kissan leikittäminen on todella hyvä tutustumiskeino. Kissa voi hyvinkin kiinnostua esimerkiksi onkilelusta ja innostua leikkimään sen kanssa. Lelun avulla kissaa voit ohjata kissan lähemmäksi itseäsi ja lopulta vaikka syliisi asti. Kissan ei pidä antaa leikkiä ihmisen käsillä.

Alkuperäinen julkaisu: Pirskatin kiva koti-blogi/Elisabeth Pihlajamäki

https://pirskatin-kivat-kotisivut7.webnode.fi/#