Tulosta

Vieras kynä - blogi

Näytä nykyinen sisältö RSS-syötteenä

Vieras kynä - blogi

 

 

kissapuu_blogi_vieras kyna

 

 

KISSAPUUN BLOGISSA VIERAILEVAT KIRJOITTAJAT KIRJOITTAVAT KISSAN ELÄMÄÄN JA HYVINVOINTIIN LIITTYVISTÄ ASIOISTA.

 

 

 


Julkaistu , julkaisija

TUKEVASTI KIIPEILLEN JA RAAPIEN

kissapuu_blogikissa hyppaa

2.7.2019

Kissapuun verkkokauppa kysyi tammikuussa 2019 uutiskirjeensä tilaajilta ja fb-ryhmänsä seuraajilta mielipidettä ”Mitkä ominaisuudet kissan kiipeily- ja raapimispuussa ovat tärkeitä?” Vastaajia pyydettiin valitsemaan 3-5 tärkeintä ominaisuutta, jotka ovat oleellisia kiipeily- ja raapimispuun hankinnassa. Olennaisimmat ominaisuudet pyydettiin valitsemaan seuraavista vaihtoehdoista:

a) Ulkonäkö & sopivuus omaan sisustukseen

b) Mahdollisuus valita puun materiaalit (puu, köysi & huopa)

c) Mahdollisuus valita puun tasojen määrä & niiden paikka

d) Tasojen irrotettavat & pestävät pehmusteet

e) Pitkäikäisyys, ekologisuus & mahdollisuus vaihtaa kuluvien osien materiaalit (huopa, köysi)

f) Hinta

g) Puun tukevuus kissan kiipeillessä

h) Kokoamisen helppous

i) Mahdollisuus vaihtaa puun paikkaa asunnossa (ei kiinteä kiinnitys)

j) Puun koko (paljonko tilaa puu vie asunnossasi)

k) Monipuoliset maksuvaihtoehdot verkkokaupassa (verkkopankki, luottokortti, lasku tai maksu erissä)

l) Nopea toimitus verkkokaupasta

m) Muu asia, mikä?

Vastauksia saapui kaikkiaan 101 kappaletta. Kissan kiipeily- ja raapimispuuta hankittaessa tärkeimpinä ominaisuuksina pidettiin seuraavia asioita, sijat 1-5:

1. Puun tukevuus kissan kiipeillessä

Tämä ominaisuus sai ylivoimaisesti eniten mainintoja (yhteensä 70 vastaajaa) ja myös 1. sijamainintoja toiseksi eniten (tärkein tekijä 19 vastaajalle). ”Puun tukevuus” ominaisuutta pidettiin kaiken kaikkiaan tärkeänä; se sai eniten mainintoja myös sijoilla 2.-4.

2. Pitkäikäisyys, ekologisuus & mahdollisuus vaihtaa kuluvien osien materiaalit 

Tätä ominaisuutta pidettiin toiseksi tärkeimpänä (yhteensä 44 vastaajaa). 1. sijamainintoja tämä ominaisuus sai yhtä paljon kuin ”mahdollisuus valita puun materiaalit (puu, köysi & huopa)”.

3. Ulkonäkö & sopivuus omaan sisustukseen 

Tämä ominaisuus sai eniten 1. sijamainintoja eli 28 vastaajalle tämä oli tärkein tekijä. Ulkonäkö-kriteeri sai kuitenkin vähemmän ääniä yhteensä (34 vastaajaa) kuin tukevuus tai kestävyys.

4. Hinta

Neljänneksi tärkein ominaisuus yhteensä= 33 vastaajaa. Tämä kriteeri sai vain yhden 1. sijamaininnan, mutta sijoittui 2. tai 3. sijan maininnoissa kolmannelle sijalle. Yhtä tärkeänä ominaisuutena pidettiin ”tasojen irrotettavat & pestävät materiaalit”.

5. Tasojen irrotettavat & pestävät pehmusteet

Tätä ominaisuutta piti tärkeimpänä 10 vastaajaa ja yhteensä mainintoja tuli 30 kpl.

Seuraavaksi tärkeimpinä hankintaan vaikuttavina ominaisuuksina pidettiin ”mahdollisuutta vaihtaa puun paikkaa asunnossa (ei kiinteä kiinnitys) sekä ”mahdollisuutta valita puun tasojen määrä & niiden paikka”. Vähiten tärkeänä pidettiin nopeaa toimitusta verkkokaupasta eli kissaihmiset pystyvät suunnittelemaan hankintansa hyvissä ajoin etukäteen.

Kyselyn tulokset vahvistivat kissapuulaisten näkemystä hyvästä kiipeily- ja raapimispuusta. Kissapuu syntyi omasta tarpeesta. Markkinoilta ei löytynyt sellaista puuta, jollaisen me itsellemme omaan olohuoneeseen halusimme. Kissan hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että se pääsee toteuttamaan lajityypillistä toimintaa eli kiipeämään ja huoltamaan kynsiään; ja on ensisijaisen tärkeää, että puu on tukeva ja kestää vantterammankin kissan menossa. Samalla kissan kiipeily- ja raapimispuu voi olla tyylikäs sisustuselementti ja olohuoneen katseenvangitsija. Kissapuukin voi olla muotoilua ja designia; kissasi elegantti lempipaikka, joka kestää katseita ja aikaa. Ekologisuus tuotesuunnittelussa on tänä päivänä itsestäänselvyys. Kissakin kiintyy pitkäikäisiin, uudelleen verhoiltaviin huonekaluihin. Kissa on luontaisesti viisas luonnon ja ympäristön ystävä.

SIJAJÄRJESTYSMAININNAT

1. Ulkonäkö & sopivuus omaan sisustukseen

2. Puun tukevuus kissan kiipeillessä

3. Jaettu sija: a) Mahdollisuus valita puun materiaalit (puu, köysi & huopa)

b) Pitkäikäisyys, ekologisuus & mahdollisuus vaihtaa kuluvien osien materiaalit (köysi, huopa)

5. Tasojen irrotettavat & pestävät pehmusteet

 

Teksti Satu Suhonen

Artikkeli on alun perin julkaistu Pyhä Birman kissa ry:n jäsenlehdessä, numerossa 2/2019 (kesäkuu).

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

KISSANI OKSENTAA - KARVAPALLOISTA MONIMUTKAISEMPIIN SYIHIN

Kissanuolee_kissapuu_blogi_vieraskynakissa_syö_ruohoa_kissapuu_blogi_vieraskyna

8.5.2019

Kirjoittaja ELL Mimma Aromaa

Toimin eläinlääkärinä Kaarinan Eläinlääkäriasema Oy:ssa. Erityisesti olen kiinnostunut kissojen ja koirien sisätaudeista eli toisin sanoen oksentelevat, ripuloivat, laihtuvat, vaisut ja väsyneet potilaat ovat minulle päivittäin pala kakkua tai pähkinä purtavaksi. Olen erikoistunut laajoihin vatsaontelon ultraäänitutkimuksiin. Kaksi burmakissaani toimivat päivittäin oppainani kissojen mielenkiintoisen sielunmaisemaan.

Kissapuun blogi

Yleistä

Oksentaminen on yksi yleisimmistä kissoilla esiintyvistä yleisoireista. Yleisoire tarkoittaa, että oksentaminen on koko elimistön oire ja taustalla voi siten olla useita eri aiheuttajia. Joskus omistajan voi olla vaikeaa erottaa yskiminen ja oksentaminen toisistaan. Hengitystiesairauteen viittaava yskiminen voidaankin tulkita virheellisesti esimerkiksi yritykseksi oksentaa tai karvojen kakisteluksi nielusta. Oksentamiseksi määritellään refleksisarja, jossa vatsalihasten ja pallean pumppaavalla liikkeellä aiheutetaan mahanlaukun sisällön tyhjeneminen paineella ulos. Yskän aikana puolestaan kissa usein venyttää kaulaa pitkäksi ja ”puskee” ilmaa tai limaa ulos hengitysteistä ilman vatsasta lähtevää pumppaavaa liikettä tai mahansisällön tyhjenemistä suuhun. Kissoille on myös normaalia tyhjentää vatsalaukkua oksentamalla sulamatonta materiaalia kuten saaliseläinten sulkia ja luita. Tällöin kissa voi edesauttaa oksennusrefleksiä syömällä esimerkiksi ruohoa. Mutta miten tietää milloin oksentaminen on huolestuttavaa?

Kissa huoltaa turkkiaan

Kaikille kissan omistajille on tuttua, että kissat huoltavat turkkiaan päivittäin nuolemalla ja nyppimällä. Tällöin karvaa päätyy normaalisti pieniä määriä myös vatsalaukkuun ja suolistoon.  Tasapainoisessa tilanteessa karva kulkeutuu ulosteen mukana ulos ja vain harvoin kissa joutuu oksentamalla tyhjentämään vatsalaukkua sinne muodostuneista karvapalloista tai kärsii karvan aiheuttamasta ummetuksesta. Tasapaino voi horjua, jos karvaa alkaa kulkeutumaan normaalia enemmän suolistoon tai ruuansulatuskanavan ongelman vuoksi karva ei kulkeudukaan normaalisti suoliston läpi.

Varsinkin pitkäkarvaisilla kissoilla karvanlähdön aikaan suolistoon kulkeutuvan karvan määrä voi lisääntyä merkittävästi tai karvanlaatu voi olla sen tyyppinen, että suolistoon päätyvän karvan määrä on jatkuvasti normaalia suurempi. Myös iho-ongelmat tai kissan lisääntynyt turkin hoitaminen kivun tai käytöshäiriön vuoksi voivat lisätä suolistoon kulkeutuvan karvan määrää. On siis tärkeää myös miettiä voiko karvan oksentamisen taustalla olla jokin altistava syy, mihin voitaisiin puuttua ja vaikuttaa eikä vain hoitaa karvapallojen oksentelua oireenmukaisesti.

Jos jatkuviin runsaasta karvasta johtuviin syömättömyysjaksoihin, oksenteluun tai ummetukseen ei kuitenkaan löydy tutkimuksissa selkeää altistavaa syytä tai syy ei ole korjattavissa, voidaan keskittyä estämään karvan kerääntyminen kissan vatsalaukkuun ja suolistoon oireenmukaisella hoidolla.

Juomisen lisääminen voi edesauttaa karvan normaalia kulkeutumista ruuansulatuskanvan läpi; kissalle voi laittaa esille esimerkiksi tonnikalalla tai hunajalla maustettua vettä tai vesikippojen määrää voi lisätä ripottelemalla niitä sinne tänne asuntoa, jos erikoisista paikoista juominen kiinnostaa kissaa.

Kuidun määrän lisäämistä ruokavaliossa suositellaan suoliston toiminnan parantamiseksi; voidaan suoraan valita kuitupitoisempi ruoka tai aloittaa kuitulisä. Kissanmallasta, parafiiniöljyä tai laktuloosia voidaan käyttää lyhytaikaisesti tai kuureina tarvittaessa; jatkuvasti käytettyinä ne voivat häiritä suoliston normaalia toimintaa ja ravinnon imeytymistä.

Turkin säännöllinen harjaus ja harjauksen viimeistely pyyhkimällä kostealla liinalla tai vastaavalla myös pienet irrallaan olevat karvat pois turkista on suositeltavaa, koska muuten ne päätyisivät kissan suuhun sen itse viimeistellessä harjausta.

Yleisimmät taustasyyt oireille

Pahoinvointi, syömättömyys ja oksentelu voivat johtua useista eri syistä, joihin karvapallot eivät liity välttämättä lainkaan. Ruoka-aineallergia, ruuan sopimattomuus tai jonkin pilaantuneen syöminen voi laukaista oireet. Myös monet lääkeaineet, sopimattomat kasvit tai muut suun kautta myrkylliseksi tai haitalliseksi tiedetyt aineet voivat aiheuttaa oireilua.

Ruuansulatuskanavassa voi olla myös sisäloistartunta, krooninen tulehdus, vierasesine tai kasvain. Vierasesineistä esimerkiksi muovipussin palaset tai lelusta irronneet pehmeät osat todennäköisesti aiheuttavat vain ohimenevää oksentelua, mutta narun syöminen tai klassisesti korvatulpan syöminen voi aiheuttaa suolitukoksen, jonka seuraukset voivat olla hyvinkin vakavat.

Myös monet sisäelinsairaudet kuten diabetes, kilpirauhasen liikatoiminta, ongelmat munuaisissa, maksassa, sappiteissä tai haimassa aiheuttavat yleisesti pahoinvointia, syömättömyyttä ja oksentelua.  Hampaiden sairaudet hyvin harvoin aiheuttavat oksentelua tai syömättömyyttä kissoilla, vaikka ruokaa tiputteleva, kuolaa mukeltava tai nappulat hylännyt ja pelkkään märkäruokaan siirtynyt kissa voi vaikuttaa ja näyttää siltä, että suussa olisi jokin kipu tai jotain ylimääräistä. On yleisempää, että näissä tapauksissa on ennemmin kyse pahoinvoinnista, etovasta olosta tai siitä, ettei märkäruuasta tule niin epämukavaa ja pahaa oloa kuin kuivamuonasta.

Kissan ikä, elintavat ja historia

Kissan ikä, elintavat ja historia auttavat arvioimaan, mitkä syyt voivat olla todennäköisempiä kuin toiset. Esimerkiksi nuorilla kissoilla sisäloistartunnat, ruuan sopimattomuus, vierasesineet ja sopimattomien asioiden maistelu ovat todennäköisiä syitä oireilulle.

Isosta kissalasta tullut nuori kissa voi oireilla sisäloistartunnan vuoksi tai voi kantaa oireettomana sisäloisista esimerkiksi giardiaa, joka aiheuttaakin oireet perheen vanhemmille kissoille. Ulkoileva kissa ja varsinkin saalistava kissa on myös alttiimpi sisäloisille tai myrkytyksille.

Sisäkissa, joka on elänyt pitkään yksin tai samassa laumassa ilman uusia tulokkaita on erittäin epätodennäköisesti saanut mistään sisäloistartuntaa. Vanhemmilla kissoilla sisäelinperäisten sairauksien ja kasvaimien aiheuttamat oireet ovat huomattavasti yleisempiä.

Oireiden kesto ja vakavuus

Oireilu voi olla akuuttia eli kestänyt alle viikon tai kroonista, jolloin oireilua on ollut viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia. Oireiden vakavuus voi myös vaihdella lievistä hyvinkin vakavaan yleistilan romahdukseen, missä kissa on syömätön, kuivunut, kivulias ja jopa kuumeinen.

Akuutit ja nopeasti ohimenevät oksenteluoireet pirteällä ja kivuttomalla kissalla eivät vaadi välitöntä tutkimista tai hoitoa, mutta jos syöminen ei normalisoidu parissa päivässä, oksentaminen on hurjaa eikä mikään pysy sisällä, kissa vaikuttaa kivuliaalta tai hyvin voimattomalta on hyvä hakeutua heti eläinlääkäriin.

Yleisimmin kroonisia aaltoilevia oireita kuten pikkuhiljaa hiipivää oksentelua, on/off-ruokahaluttomuutta ja laihtumista ilmenee kroonisissa sisäelinsairauksissa, jolloin tutkimuksilla ja hoidoilla ei ole hengen hätää. Kuitenkin näissäkin tapauksissa eläinlääkäriin kannattaa hakeutua ajoissa, jolloin taustasyyn hoitaminen tai kontrolliin saaminen on usein huomattavasti helpompaa. Akuutteja oireita aiheuttavat sisäelinsairaudet puolestaan ovat usein myös vakavaoireisia ja vaativat välittömästi tutkimuksia ja hoitoa.

Tutkimukset ja hoito

Omistajan kanssa kissan historian läpikäyminen, oireiden vakavuuden ja keston kertaaminen sekä eläinlääkärin tekemä huolellinen yleistutkimus ovat tärkeimmät toimenpiteet oikeiden jatkotutkimusten valitsemiseksi. Näin vältytään myös turhilta tutkimuksilta.

Akuuteissa lieväoireisissa tilanteissa voidaankin ilman tutkimuksia päätyä ruokavaliomuutoksiin tai oireenmukaiseen hoitoon, jos oireiden taustalla oleva syy on todennäköisesti itsestään korjautuva. Akuuteissa vakavissa ja kroonisissa oireenkuvissa veriarvojen tarkastaminen on usein tarpeellista.

Joskus päädytään myös virtsa- ja/tai ulostenäytteiden tarkastamiseen. Röntgenkuvauksilla voidaan esimerkiksi arvioida elinten kokoa ja muotoa sekä vierasesineen mahdollisuutta. Usein hyvin suoritettu ultraäänitutkimus on informatiivisempi oksentelevalla kissalla kuin röntgenkuvaus. Silloin voidaan tarkastaa sisäelinten rakenne ja muoto eli onko esimerkiksi kudoksissa kasvaimeen tai rappeumaan viittaavaa, vatsalaukun ja suoliston limakalvon paksuus, rakenne sekä sisältö, haima- ja sappiteiden alueet tukosten ja tulehdusten varalta, virtsarakon sisältö ja onko vatsaontelossa kenties vapaata nestettä tai reagoineita imusolmukkeita.

Tavoitteena on eri tutkimuksia yhdistelemällä löytää oireiden syy, minkä jälkeen pystytään keskustelemaan omistajan kanssa hoito- ja toimenpidevaihtoehdoista sekä ennusteesta.

 

Artikkeli on alun perin julkaistu Suomen Siperiankissat ry:n jäsenlehdessä, numerossa 1/2019.

Lähteet:

Andrea Harvey & Séverine Tasker. BSAVA Manual of Feline Practice A Foundation Manual. BSAVA 2014.

Jacquie Rand. Problem-based Feline Medicine. 1.p. Saunders, Toronto 2006.

Susan E. Little. August’s Consultations in Feline Internal Medicine vol 7. Elsevier 2016.

Etienne Côté. Clinical Veterinary Advisor Dogs and Cats. 3 ed. Elsevier, Missouri 2015

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

PIENI KAPSELI ON KISSAN HENKIVAKUUTUS

pennut

23.3.2019

Lemmikin katoaminen, karkaaminen tai varkaiden käsiin joutuminen on painajainen omistajalle. Mikrosiru, rekisteröity sellainen, on ensiarvoisen tärkeä kissan tai muun lemmikin kadotessa. Löydetty lemmikki skannataan lukulaitteella ja mikäli mikrosiru löytyy, pääsee mirri tai musti palaamaan nopeasti takaisin omaan kotiin. Lemmikillä on oltava tunnistesiru aina, kun sen kanssa harrastetaan näyttelytoimintaa tai muutetaan tai vieraillaan ulkomailla.

Miten?

Tunnistesiru eli mikrosiru on noin riisinjyvän kokoinen kapseli. Se asetetaan paikoilleen juuri sirutusta varten valmistetun neulan tapaisen steriilin asettimen avulla. Siruja on erikokoisia, kissoille ja koirille käy sama siru, samoin esimerkiksi kaneille. Pentukissan voi siruttaa jo pienenä, 8 - 12 viikon iässä, kuten ensimmäisellä rokotusreissulla. Itse toimenpide muistuttaa rokotteen antamista, siru pistetään eläimen niskanahan alle. Siru pysyy ihon alla, kun sirutuksen yhteydessä varmistetaan, ettei siru tule neulan mukana pois. Tai ettei sirua pistetä vain karvoihin (kuten pitkäkarvaisten kissojen kohdalla voi tapahtua).

Sirun pistäminen voi hieman sattua ja pistoskohta saattaa vuotaa hiukan verta. Toisaalta kaikki lemmikit eivät edes huomaa koko toimenpidettä. Kuitenkin esimerkiksi aggressiivisten kissojen siruttaminen voi olla hankalaa, ellei jopa mahdotonta, joten sirutus on kaikille turvallisempaa tehdä esimerkiksi kastroinnin yhteydessä. Röntgenkuvassa siru näkyy riisinjyvän kokoisena pötkylänä ja joskus siru saattaa tuntua ihonkin läpi. Jos sirun laittaa kokenut ja koulutettu siruttaja, ei sirusta pitäisi olla lemmikille haittaa.

Sirun lukeminen

Sirun toimivuus varmistetaan ja sirutuksen jälkeen vielä tarkistetaan, että ihon alla oleva siru toimii ja antaa numerosarjan. Sirun sisältämä 15 numeron sarja on tavallaan lemmikin oma henkilöllisyystunnus. Se ei ole kuitenkaan lemmikin rekisterinumero, vaan se on sirun valmistajan koodaama kansainvälisen standardin mukainen numerosarja. Numerosarja voidaan lukea ainoastaan siihen tarkoitetulla lukulaitteella, jonka lähettämä matala radiotaajuus aktivoi sirun. Sirussa itsessään ei ole energialähdettä.

Siru saattaa liikkua nahan alla, joten skannattaessa sirua, on hyvä skannata päästä häntään, mikäli sirua ei niskasta löydy. Tunnistesirun pitäisi kestää eläimen koko eliniän. Siru saattaa kuitenkin hajota esim. sirutuskohdan vamman tai kirurgisen toimenpiteen takia. Eläinlääkärin tulisi tarkistaa jokaisella toimenpidekäynnillä eläimen mikrosiru ja todentaa sirun ja eläimen omistajan tiedot ja omistusoikeus.

Siru ei sisällä omistajan yhteystietoja

Ilman rekisteröintiä sirusta ei ole mitään hyötyä, kun siru itsessään sisältää vain numerosarjan. Kun eläin on tunnistemerkitty, se on heti rekisteröitävä johonkin tietokantaan. Tämä estää esimerkiksi mahdolliset väärinkäytökset eläimen katoamistilanteessa. Rekisteröitäessä kantaan ilmoitetaan sirunumero ja siihen liitetään omistajan yhteystiedot. Eläin on hyvä rekisteröidä useampaan kantaan, jolloin omistaja löytyy varmemmin ja nopeammin. Löytöeläinkodit yms. pääsevät joihinkin tietokantoihin ympäri vuorokauden, kun taas toisiin saa yhteyden vain virka-aikana.

Rekisteröinnin yhteydessä täytetty paperi kannattaa laittaa talteen terveyskortin tai rekisterikirjan väliin yhden sirunumerotarran kera. Muut tarrat on hyvä säilyttää siltä varalta, jos hankit lemmikillesi passia. Myös tieto siitä mihin rekisteriin siru on rekisteröity, kannattaa tallettaa samaan paikkaan. Tämä tieto on tärkeä, sillä rekisterien tietojen ajantasaisuus on aina lemmikin omistajan vastuulla.

Suomessa on käytössä neljä rekisteriä, joista kuka vaan voi tarkastaa onko eläimen siru rekisteröity. Rekisterien omistajatietoihin pääsevät käsiksi vain rekisterien haltijat, jotka päättävät keille ja millä ehdoin omistajatieto luovutetaan. Sirunumeroa tulee kohdella kuin omaa henkilötunnusta, sillä sirunumerolla voit varmentaa varmasti, että kyseessä on juuri sinun lemmikkisi, kun haet sitä löytäjältä.

Siruhaku.fi palvelun tietokanta perustuu lemmikkejä mikrosiruttavien eläinklinikoiden tietokantoihin. Palvelu on kaikkien löytöeläinten löytäneiden vapaassa käytössä maksutta 24 tuntia vuorokaudessa. 

Turvasiru.fi on eläinsuojelutyötä tukeva kaupallinen palvelu. Rekisteröinti maksaa 20 euroa / lemmikki. Hakutoiminto on maksuton 24/7. 

Kennelliiton mikrosirurekisteri on koirien oma mikrosirurekisteri.

Kissaliiton mikrosirurekisteri sisältyy Omakissa-järjestelmään ja on maksuton kaikille rotu- ja kotikissoille. Kissaliiton sirurekisteriin liittyviin puheluihin vastataan toimiston puhelinajan puitteissa arkipäivisin klo 12-14. Muina kellonaikoina ja viikonloppuisin palvelu toimii sähköpostitse osoitteella mikrosirut(ät)kissaliitto.fi

Kaikki Suomen Kissaliiton alaiset kasvattajat rekisteröivät pennut ennen luovutusta Omakissaan. Valtaosa Kissaliiton sirurekisterin tiedoista lisätään suoraan eläinklinikoiden lähettämistä mikrosiruskorteista, joita tilauksesta toimittaa eläinlääkäreille ja Kennelliiton hyväksymille tunnistusmerkitsijöille veloituksetta pitkäaikainen yhteistyökumppani Pharmaxim. Eläinklinikat voivat toimittaa tiedon myös sähköisesti ProvetNet -eläinlääkäripalvelun kautta suoraan Omakissaan. Tämä edellyttää kissan omistajan suostumuksen.

Miljoona Mikrosirua -projekti

Projektin kohderyhmä on kennelnimettömät kissat ja koirat. Sirun saa halutessaan myös fretille tai vaikka minipossulle. Projekti on lähtenyt liikkeelle 2017, kirjaimellisesti, pienen porukan halusta tehdä konkreettista työtä eläinten hyväksi. Projekti toimii vapaaehtoisvoimin ja harrastuspohjalta. Siruttajat ovat sitoutuneet yhteiseen sopimukseen: pyrkimys on kattaa kulut, ei tehdä varainhankintaa. Tavoitteena on yhteistyökumppanien avulla tarjota mikrosiru ja sen rekisteröinti edullisesti. Siruja ovat lahjoittaneet esimerkikksi kunnat, yritykset ja yhdistykset. Lemmikin omistajalle vaivaton ja edullinen sirutus auttaa pääsemään lähemmäs ideaalitilannetta, jossa jokaisella lemmikillä olisi mikrosiru. Myös kaneilla ja kilpikonnilla.

Sirutustapahtumia järjestetään ympäri Suomen vähintään pari kertaa kuussa ja ne toimivat ilman ajanvarausta ja käteismaksulla. Eläinlääkärin kouluttamat siruttajat vastaavat sirutuksesta ja sirutiedot tallennetaan rekisteriin. Tiedot rekisteröidään tietoturvalliseen Siruhaku.fi-rekisteriin, sillä se on tällä hetkellä ainoa suomalainen rekisteri, joka pystyy yhdistämään lemmikin löytäjän ja omistajan 24/7 ilman välikäsiä. Tämä tietysti vain, jos omistajatiedot ovat ajan tasalla.

Miljoona mikrosirua -projektin tulevat sirutustapahtumat löytyvät projektin kotisivuilta ja Facebook-ryhmästä.

SIRUTUKSEN ABC

  • Jo pennulle kannattaa hankkia siru, sillä tunnistesirun pitäisi kestää eläimen koko eliniän.
  • Sirun pistäminen voi hieman sattua, mutta itse sirusta ei ole lemmikille haittaa
  • Kohtele lemmikkisi sirunumeroa kuin omaa sosiaaliturvatunnustasi.
  • Siru kannattaa rekisteröidä useampaan kuin yhteen mikrosirurekisteriin.
  • Pidä yhteystietosi rekistereissä aina ajan tasalla. Puhelinnumero on tärkein.

MIKROSIRU

“Mikrosiru on pieni (kooltaan noin Ø1.4*8.5 mm) ampulli, jonka sisään on suljettu elektronisia osia. Ampullin päällä oleva kerros mahdollistaa sirun kiinnittymisen kudoksiin muodostaen sidekudoskapselin.”

Teksti Julianna Hautoniemi

Lähteet

https://www.kissojenkatastrofiyhdistys.net/tunnistemerkinta/

http://www.siruhaku.fi/

https://turvasiru.fi/

https://www.miljoonamikrosirua.fi/

Miljoona Mikrosirua -projektin osalta on lisäksi haastateltu Katri Puustista

www.kissakas.fi/10-kysymystae/177-10-kysymystae-ja-vastausta-kissojen-sirutuksesta

https://www.kissaliitto.fi/terveys/mikrosirut

https://www.kennelliitto.fi/koiran-omistaminen/tunnistusmerkinta/mikrosiru

Lähteisiin on viitattu 10.2.2019

Artikkeli on alun perin julkaistu Pyhä Birman kissa ry:n jäsenlehdessä, numerossa 1/2019.

Omakissan julkisessa näkymässä (http://kissat.kissaliitto.fi) on mahdollista hakea kissoja myös sirunumerolla. Omistajien yhteystiedot eivät koskaan ole julkisia eli ne saa aina vain suoralla yhteydenotolla niissäkin tapauksissa, että sirutieto julkisesta hausta löytyy.

omakissa

Siruhaku.fi -palvelussa voit leikkiä kissasi löytäjää. Näin tarkistat, löytyykö kissasi vähintään yhden eläinklinikan tietokannasta.

siruhaku

Lue koko viesti